tiistai 31. heinäkuuta 2012

Minä = Äiti

Sain Piialta tämän äiti-kiertolaisen.

Mainittakoon siis henkilö, jolta tämän on saanut, vastataan lukuisiin kohtiin ja jaetaan eteenpäin. :)

1. Mitä teit ennen kuin sinusta tuli äiti?
    - hmm.. harrastin aktiivista kilpaurheilua, 
muuten hyvin paljon samoja asioita kuin nyttenkin.

2. Miten söit ennen kuin sinusta tuli äiti?
    - Aina jääkaapilla, monta kertaa siis päivässä.

3. Miten nukuit ennen kuin sinusta tuli äiti?
   - Täytyy myöntää että ainakin raskausaikana paljon huonommin kuin nyt.
Ennen raskautta unet olivat sikeämpiä ehkäpä enkä herännyt mihinkään ääniin.

4. Miten hoidit itseäsi ennen kuin sinusta tuli äiti?
    - Harrastin säännöllistä urheilua, meikkasin useammin.

5. Miten teillä siivottiin ennen kuin sinusta tuli äiti?
   - Samalla tavalla kun nyttenkin.

Siitä lähtien, kun sinusta tuli äiti, onko

6. päällesi oksennettu?
   - Puklattu muutamaan otteeseen!

7. kakattu?
   - Ei vielä, väliin on sattunut aina sopivasti joku pyyhe tai rätti ;)

8. syljettu?
   - Kuolaa on aina joka paikka täynnä.


9. purtu?
   - Ei vielä.


10. pissitty?
    - Kerran olen tainnut siitä saada osakseni.


11. nipistelty?
     - Kyllä ja myös varpailla tää homma osataan.


12. Miltä tuntuu syöttää nälkäistä lasta?
     - Hyvältä. Toinen on niin avuton ja saan itse antaa ja nähdä kun 
pikkunen saa olonsa taas hyväksi ja onnelliseksi.


13. Miltä tuntuu olla äiti?
     - Ei sitä voi sanoilla kuvailla, se tunne on niin valtava. 
Oon sitä mieltä että elämässä ei edes ole mitään parempaa tunnetta :).


14. Mitä lapsesi osaa tähän ikään (mainitse ikä) mennessä?
     - Elias (2kk 6päivää) hymyilee paljon, päästelee pieniä kiljahduksia, kääntyy masulta selälleen, selältä kyljelleen, seuraa katseella leluja ja ääniä, viuhtoo leluja kohti minkä kerkeää ja yrittää kovasti saada niistä kiinni, syö nyrkkejä jatkuvasti, kannattelee itse päätä.

Lähetän tämän eteenpäin Jennille, Millalle ja Emmalle!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Lääkärissä

Tänään on ollut aikamoinen kiukku päivä. Pojalla on vatsa aivan sekaisin, ollut eilisestä asti. On ollut todella kiukkunen ja tavaraa tulee tunnin välein, sen paremmin säästelen teidät koostumukselta. Muutenkin poika on ollut normaalia väsyneempi eikä leikit ole kiinnostaneet. Soitin huolestuneena neuvolaan ja pyysivät varuiksi käymään lääkärillä. Reippaina sitten vaunuiltiin lääkäriin ja päästiin koko jonon ohi suoraan vastaanotolle. Eliaksen vatsaa paineltiin, masua kuunneltiin ja katsottiin limakalvoja ja refleksejä. Vielä ei ainakaan lääkäri huomannut selviä "kuivumisen" merkkejä ja täten käski vain seuraamaan tarkasti pojan vointia ja mittamaan lämpöä välillä. Sen lisäksi pitää yrittää syöttää normaalia tiheämmin ja seurata että vaipasta löytyy myös pissaa. Tila voisi kuulemma muuttua tunnissakin radikaalisti ja jos lämpö nousee tai muuta niin heti takaisin. Voi meidän pientä.


On tänään kiukun sekaan muutakin mahtunut. Tehtiin itse hamppareita ruuaksi! Todella terveellistä ja hyvää laihduttajan ruokaa ;) Oli muuten herkullisia. Väliin laitettiin kanaa, ananasta, punasipulia, salaattia, majoneesia ja pekonia.


Huomenna onkin urakka edessä kun kaikki kirpparille menevät tavat pitää silittää ja hinnoitella ja salillekkin täytyy ennättää! Palailen huomenna, mukavat illan jatkot kaikille :)

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Viikonloppu Porvoossa

On ollu niin mahtavat kelit, etten ole pahemmin viitsinyt koneella istuskella! Kuumahan on ollut, mutta mielummin näin kun sadetta ja kylmää. Karattiin tosiaan viikonlopuksi mun äidin luokse maaseudun rauhaan Porvooseen.

Mummo ja Elias

Lauantaina käytiin käppäilemässä vanhassa Porvoossa ja istahdettiin Jokirantaan jätskille. Siitä onki aikaa kun oon siellä viimeks käynyt. Kävin myös mun entisellä työpaikalla moikkaamassa mitä kuuluu ja edellisen kerran oltiinkin nähty pari vuotta sitten. Tämä mun edellinen pomo antoi pojalle lahjaksi sellasen ihanan lasten pikkusen käsinmaalatun emalimukin.



entinen työpaikkani

Tänään oltiinkin sitten monta tuntia läheisellä joella uimassa. Siihen on ihan rakennettu sellanen pieni uimaranta ja pystyy uimaan myös sellasessa pienessä koskessa. Vesi oli ihan pirun kylmää, mutta virkisti niin ihanasti. Elias nautti kun sai köllötellä viltillä vaippasillaan ja nakuna varjon alla! Nukahti siihen jopa pienille päikkäreille. Yllättävän hyvin on pärjätty näin kovalla helteellä, mutta Elias on syönyt huomattavasti enemmän ja tiheämmin, voiskohan sillä nimen omaan olla yhteys tähän helteeseen?

pikkukoski

nautittiin

otettiin lungisti!

rakas pikkusiskoni

Kaiken kaikkiaan ihana ja rentouttava viikonloppu takana! Ens viikolla on tiedossa kovaa kuntosalitreeniä ja kirppistelyä! Niistä lisää myöhemmin, nyt iltapalalle ja nukkumaan :)

torstai 26. heinäkuuta 2012

Synnytyskertomus

Pahoittelut jo valmiiksi, tästä tulee erittäin pitkä ja sekava teksti ilman kuvia! 
En myöskään jaksa lukea tätä enää läpi, joten kirjoitusvirheitä voi olla paljon.

24.5 klo 01.30 heräsin normaaliin tapaan yöllä vessaan. Olin kiskasemassa housuja takaisin jalkaan ja siinä samassa sitten jotain valahti reisille. En ajatellut sen olevan lapsivettä. Jatkoin matkaa takaisin makkariin ja matkalla valahti taas ja nyt sitä tuli jo reilusti. Tajusin, että nyt jotain tapahtuu... Kiiruhdin takaisin vessaan ja huusin M:lle että multa taisi mennä lapsivedet. Se nousi ylös ja tuli kattomaan, soitettiin synnärille ja kyseltiin ohjeita vaikka tiesin, että saan olla kotona 12h jos vain pystyn. Mua ei supistellut laisinkaan tässä vaiheessa. M toi mulle pyyhkeitä, seisoin vessan lattialla niiden pyyhkeiden päällä. En ymmärrä miks en menny vaikka pöntölle istumaan..... No kuitenkin. Pari tuntia mä siellä vessassa oleskelin ja koko sen ajan lapsivettä tuli. En enää jaksanut oleskella vessassa, joten viriteltiin sänkyyn vauvan niitä patjasuojuksia ja pyyhkeitä ja menin sinne pötköttelemään. Nukahdin sänkyyn.

Heräsinki vasta aamulla seuraavan kerran ja ärsytys oli suuri koska olimme vieläkin kotona. Edelleenkään ei supistellut. Kello läheni puolta päivää ja lähdettiin ajelemaan Naistenklinikalle näytille. Jouduttiin menemään päivystykseen. Olin puolisen tuntia käyrillä, sydänäänet oli hyvät ja pari pientä nippailu sen aikana tunsi, ei siis todellakaan mitään kunnon supistuksia. Sisätutkimuksessa kanavaa jäljellä vielä reilu sentin verran ja auki puoli senttiä... Lähttivät takaisin kotiin ja illalla 9 piti mennä viimeistään takasin, jolloin jäisin osastolle.
Kotimatkalla tunsin ensimmäiset supistukset, ne eivät kuitenkaan ollut vielä kovin kipeitä, mutta tajusin heti että se oli supistus. Niitä tuli 10min välein.
Kotona 15.45 aloin kellottamaan supistuksia ja niitä tuli 4-8min välein kokoajan voimistuen. 17.40 otan ensimmäisen 1000mg paracetamolin ja lämmitän kuumat kaurapussit selkään ja vatsalle. Supistuksen tullessa ei pysty enää puhumaan ja hengittämiseen täytyy todella keskittyä. 18.30 soitan synnärille ja varmistelen että voinhan olla vielä kotona jos vain kestän vaikka supistuksen ovat olleen jo n. 3 tunnin ajan säännöllisiä ja voimistuvia. Saan luvan. Katsotaan salkkarit tai minä lähinnä puhisen kivuista ja niiden loputtua lähdetään samantien naistenklinikalle.

Päivystyksessä meidät otetaan vastaan. Taas ollaan käyrillä, sydänäänet hyvät ja supistuksia piirtyy 3min välein ja ovat 60-80 luokkaa. Sisätutkimuksessa kanava hävinnyt ja 1,5 sormelle auki. Turhauttavaa, Meidät lähetetään kävelemään ympäri helsinkiä 2h ajaksi. Tunnin kävelyn jälkeen supistukset ovat niin kovia että pysähdyn, itken huudan enkä pysy pystyssä. M kannattelee mua. Näin käy aina supistuksen tullen ja tahti on siis hidas. Sinnitelen kuitenkin väkisin yhteensä puolitoista tuntia jolloin päätän että nyt en kestä me mennään jo takaisin. Taas käyrille. Sydänäänet hyvät, supistuksia piirtyy 2 min välein ja joka kerralla käyrä nousee 100. Sisätutkimuksessa 3cm auki. Kätilö soittaa synnytyssaliin, mutta mua ei oteta vastaan koska on ruuhkaa. Saan suun kautta otettavaa nestemmäistä kipulääkettä (ei mitään käsitystä mitä se oli). n. klo 23.30 mut siirretään osastolle jossa muitakin odottvia äitejä (en muista osaston numeroa). M lähetetään kotiin ja sekös vasta pahalta tuntuukin. Yhden aikaan yöllä soitan hoitajan paikalle kun kipulääke ei ole auttanut laisinkaan ja kivut ovat tuskallisen kovat. Synnytyssalissa suostumaan ottamaan mut vastaan. Ennen sinne siirtoa tehdään sisätutkimus (edelleen 3cm auki) ja annetaan peräruiske.

01.30 olen synnytyssalissa. Reiteen laitetaan kipupiikki ja saan alkaa hengittämään kevyesti ilokaasua. Myös kanyyli laitetaan käteen ja saan antibiottia suonen sisäisesti (estetään mahdolliset tulehdukset, kun lapsivesien menosta 24h). Kipulääke alkaa hieman vaikuttaa. Edelleen tekee todella kipeetä, mutta selviän ilokaasulla. Saan myös kuumat geelipussit vatsalle ja selkään. Soitan vasta kuudelta M:lle että tulisi paikalle vaikka mitään edistystä ei ollut tapahtunut siitä kolmesta sentistä.
7.00 Saan vihdoin epiduraalin ja heti sen laiton jälkeen M saapuu. Siis maailman paras keksintö, en tuntenyt lainkaan supistuksia ja olo oli ihana. Hpöteltiin niitä näitä ja odotettiin malttamattomina koska poika syntyy. Kahdeksalta on laitettu oksitosiinitippa valumaan ja sen annosta on suurennettu tunnin välein. Epiduraalin puudutus alkoi loppua 09.00 aikaan. Sisätutkimuksessa 4cm auki. Ajattelin vain että tässä menee vielä vuosi. Saan lisäannoksen. 11.45 taas sisätutkimus 6cm auki ja toinen lisäannos. 13.00 8cm auki ja kolmas lisäannos. En siis epiduraalin ansiosta edelleenkään tunne supistuksia koska saan sitä tasaisin väliajoin lisää. 15.00 9 cm auki ja neljäs lisäannos. Alan tuntea pientä painetta supistuksen tullen vaikka itse supistuksia en tunne. Saan alkaa kevyesti harjoittelemaan ponnistamista kyljellään.

17.30 10cm auki ja aloitetaan varsinainen ponnistaminen. Tässä vaiheessa epiduraali ei enää vaikuta ja kivut ovat kovat. Ponnistan perinteisessä puoli-istuvassa asennossa. M työntää toisesta jalasta ja kätilö toisesta. Puolen tunnin ponnistamisen jälkeen vastaava lääkäri tulee paikalle ja ehdottaa sektiota koska mun voimat alkaa olla lopussa. Kieltäydyn, koska päätän että aion saada itse lapseni maailmaan haluan sen kokea. Päälaki kuulemma alkaa näkymään mutta kun ponnistusvoima loppuu se töntyy takaisin. 19.20 alkaa yhtäkkiä todella voimakkaat kivut, en hallitse vartaloani ja menen hysteeriseksi (itselläni tilanteesta huterat muistikuvat) Vastaava lääkäri saapuu paikalle ultraa ja toteaa 19.30 että vauva on avosuisessa tarjonnassa jumittunut synnytyskanavaan eikä mahdu syntymään, kiireellinen sektiopäätös. Tästä muista itse vain sen, että koko sänky repäistiin niin että kaikki johdot vaan lenteli sieltä seinästä ja M vietiin pois. Hoin kokoajan vain että mihin M vietiin ja haluan hänet mun luokse. Myös M tulee leikkaussaliin ja rauhoittelee mua, kivut loppuu koska olen täysin puuduksissa.

25.5 19.55 on pojan syntymäaika aika ja M pyydetään leikkaamaan napanuora. Poika nostetaan M syliin joka tuo sen mun rinnan päälle. En pysty itse koskemaan käsillä vauvaan enkä muutenkaan liikkumaan koska minua ommellaan kiinni. Kaikki me kolme itkemme ja kaikki on vihdoin ohitse. M ja poika viedään erilliseen huoneeseen jossa poika annetaan M:lle ihokontaktiin koska itse en siihen pystynyt. Poika myös punnitaan ja mitataan. Syntymämitat 4890g 55cm ja 35cm.

Synnytyksen kesto 28h (lapsivesien menosa 42h 25min)
Poika sai täydet pisteet 10-10-10, mutta joutui vastasyntyneiden valvontaosastolle sokeriseurantaan kolmeksi vuorokaudeksi. Vietimme sairaalassaolo ajan perhehuoneessa, mutta Elias saatiin sinne vasta maanantaina 28.5. Tiistaina 29.5 vihdoin kotiuduttiin.

Erittäin raskas kokemus, mutta kivut olen jo unohtanut eikä synnytyksestä jäänyt traumoja. Voin kyllä synnyttää uudestaan, mutta toivoin ylikaiken että saisin kokea normaalin alatiesynnytyksen.

Kiloista eroon

Olen harrastanut aktiivista urheilua koko pienen ikäni. 7 vuotta on tullut pelattua jalkapalloa, 5 vuotta muodostelmaluistelua ja viimeiset 5 vuotta ennen raskautta kilpacheerleadingiä.Näiden ohella olen myös kokeillut jos jonkinnäköistä urheilumuotoa. Välillä on treenattu jopa enemmän kun viikossa riittää edes päiviä.

En ole koskaan kuitenkaan ollut ruumiinrakenteeltani hoikkatyttö vaan ihan normaalikokoinen, lihasmassaa on ollut melko paljon ja kunto hyvä. Kun vihdoin tulin raskaaksi tiesin, että joudun heti siihen paikkaan lopettamaan rakkaan harrastukseni sen vaarallisuuden vuoksi. En olisi ikinä uskonut miten raskaalta se tuntuu vaikka syy oli hyvä. Olin ihan hukassa kun yhtäkkiä mulla olikin vain aikaa, kun olin tottunut siihen että illat menee aina treeneissä. En osannut kehittää mitään muuta liikuntamuotoa harrastukseni tilalle, vaikka olisi pitänyt. Kaikki muu tuntui tylsältä.


Nyt jälkeenpäin olen itselleni hyvin katkera etten jatkanut urheilua jossain muussa muodossa. Nimittäin sain raskauden aikana lisäkiloja kokonaiset 24kg. Siitä saan syyttää tasan tarkkaa itseäni. Ainut liikunta mitä raskauden aikana harrastin oli kävely.
2kk synnytyksen (sektion) jälkeen kiloja on vielä jäljellä puolet. Niistä aion päästä eroon keinolla millä hyvänsä eikä haittaa vaikka muutama lisäkilokin tippuisi. Tähän asti mä olen pystynyt katsomaan roikkuvaa arpien täyttämää kehoani nauraen ja siitä vitsaillen, mutta en mä ikuisesti tältä halua silti näyttää.

Eilen päätin, että nyt se alkaa. Lähdin illalla juoksulenkille ja voi herranjestas voi ihminen olla rapakunnossa. En kuitenkaan kehdannut hidastaa tahtia saatika pysähtyä, koska ympärillä kulki muitakin ihmisiä. Olin aivan puhki, mutta hyvä niin. Motivaatio nousi entisestään - tälle on jotain tehtävä.Tänään laitan taas lenkkarit jalkaan ja juoksen läheiselle kuntosalille lataamaan korttia. Alkuun joudun varmaan välttelemään vatsalihasliikkeitä hieman, mutta ainakin muuta vartaloa voin alkaa treenaamaan ja käymään ryhmäliikuntatunneilla. Tavoite olisi käydä salilla/lenkillä/ryhmäliikuntatunneilla 3-4 kertaa viikossa ja toki sen lisäksi pojan kanssa mahdollisimman paljon vaunulenkeillä. M on onneksi hyvin mun tsemppinä ja mielellään viettää aikaa pojan kanssa kaksin silloin kun mä treenailen!

Mitään ennen - jälkeen kuvia en tänne aio laittaa, mutta ehkä joskus satunnaisesti saatan päivittää onko mitään tulosta koskaan syntynyt.

Aloitin myös herkkulakon. Mulla on todella huono itsekuri, mutta toivon että tällä kertaa onnistuisin. Se onkin syy miksi aiheesta tänne edes kirjoitin. Kun tämä on kaikkien nähtävillä on mulla jotenkin suurempi kynnys sortua ja uskon että motivaatio säilyy suurempana kun tiedän julkisesti sanoneeni, että laihdutan. Nämä ovat varmasti vain harhakuvitelmia, mutta jokatapauksessa aion tosissani yrittää!

Tuli ihan valtava ikävä vanhoja treenejä, kaikkia ihania kisamatkoja ja treenikavereita.. Täytyy varmaankin joku päivä mennä seurailemaan niiden treenejä ja kattomaan mitä sinne kuuluu!

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Elias 2kk

Mihin tää aika oikeen katoaa, se menee aivan liian nopeesti! Kohta mulla ei taida olla enään mikään pieni vauva vaan iso poika joka lähtee kouluun.. Onneks ei sentään ihan vielä.


Elias osaa/tekee/tykkää/inhoaa:
  • Nukutaan lähes poikkeuksetta öisin 21-06 tai 22-07, jonka jälkeen syödään ja jatketaan kiltisti unia vielä n.4h
  • Nukkuessa kuorsataan kovaa
  • Aamut aloitetaan aina leveällä hymyllä ja naureskelulla kun äitin naamakenttä tulee pinnasängyn ylle näkyviin
  • Meillä siis hymyillään ja nauretaan paljon
  • Leikkimatto on paras kaveri ja siinä viihdytään hyvin
  • Siinä hakataan leluja ja niille kiljahdellaan
  • Jalat viuhtoo jo kovaa tahtia ja liikkeelle olisi kiva päästä
  • Selällä ollessaan käännytään kyljelleen jalkojen voimalla
  • Niskoja kannatellaan erittäin hienosti
  • Vatsalla ollessaan pyörähdetään selälleen kun niskat alkaa väsymään
  • Myös autossa viihdytään, sinne nukahdetaan aina
  • Vaunuilu on myös hauskaa, niin kauan kun vaunut liikkuu reippaasti
  • Jopa pukeminen on hauskaa jos ei ole liian kova nälkä ja äiti irvistelee tarpeeksi
  • Kylpeminen on yksi lempipuuhista
  • Kiukku kuitenkin tulee jos pukeminen on liian hidasta kylvyn jälkeen
  • Nyrkit on KOKOAJAN suussa ja niitä maiskutellaan kovasti
  • Sylissä ei viihdytä laisinkaan makuuasennossa ellei ruokaa ole saatavilla
  • Iltaisin nukahdetaan kiltisti omaan sänkyyn kun sinne kannetaan rätin ja tutin kanssa
  • Bodeissa pääasiassa koko 62 (pari 56 menee vielä just ja just)
  • Housuissa koko 56
Meillä asustelee kaiken kaikkiaan erittäin tyytyväinen ja reipas pikkupoika!
Listasta puuttuu varmasti jotakin, mutta tässä jotain mitä mieleen tuli.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Ostoksia

Tänään on ollu oikein kiva päivä! Aamulla nousin ite ylös joskus yhdeksän aikaa ja Elias jatkoi unia. Tein rauhassa omia juttujani ja kävin suihkussa ajan kanssa! Elias heräsikin vasta 12, kerkesin välillä olla jo huolissani, että onko se ihan kunnossa ku nukkuu niin rauhallisena pitkään. Toisaalta eilen ei tainnut nukkua yhtiäkään yli 30min päikkäreitä ja niitä lyhyitäkin vain kahdet.. Kun Elias oli herännyt, saatiin vieraita. Poitsun isomummo ja -vaari (minun isovanhempani) tulivat käymään kahvilla ja moikkaamassa meitä. Myös Eliaksen kummisetä ja -täti tuli päivällä pyörähtämään kylässä syömässä ristiäisten jämiä!

Noh, tänään on tehty muutakin! Meinaan törsätty niin pirusti... Ruokakaupasta taisi tarttua mukaan muutakin kuin ruokaa :)


Ostettiin Eliakselle uusi leikkimatto! Ennestään meillä oli sellainen alusta ja lelukaari niiltä ajoilta kun olen itse ollut vauva.. Poika viihtyi siinäkin ihan hyvin, varsinkin aina kun helistimiä heilutteli ja kuuli ääntä. Päätettiin kuitenkin nyt ostaa tämä uusi matto mistä haaveilin jo raskausaikana, missä on vähän enempi värikkäitä leluja ja tuo piano mistä kuuluu erilaisia ääniä ja musiikkia kun poika sitä potkii ja peili kaaren keskellä.
Voi että mikä ihmetys se oma naama peilissä oli! Sitä tuijoteltiin, sille naureskeltiin, sitä ihmeteltiin ja sille kiljuttiin! Myös piano sai jo kovaa kyytiä ;) Maton lisäksi ostettiin poitsulle vähän isommassa koossa kollarit ja body, oli niin ihanan kirkkaan värisiä.


Ostettiin pitkästä aikaa myös ruoka-ainekset tortilloihin - nam!

Ehkä kuitenkin se isoin törsäyksen kohde oli minulle itselleni! ;) Ostin jotain mistä olen pitkään haaveillut ja nyt sen päätin toteuttaa. Meinaan järjestelmäkameran! Tilasin sen netistä ja sen pitäisi saapua viikon sisällä - en malta odottaa! Kuvatahan mä en osaa, kuten kuvista ja niiden laadusta on ehkä huomannut =D Mutta siitä syystä olenkin ilmottautunut valokuvauksen alkeiskurssille, jossa eka opetellaan käyttämään järkkäriä ja lähdetään siitä sitten eteenpäin. Sen jälkeen on kaiken maailman erilaisia jatkokurssejakin, mutta käyn nyt eka ainakin vaan ton yhden ja katon sitten mitä siellä opin ja tarpeen mukaan jatkan kuvauksen "opiskelua".

Canon EOS 550D + 18-55mm + 75-300mm objektiivit

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Ristiäislahjoja kuvina

Rasia ensimmäiselle hampaalle

koru, jonka voi säätää vauvakoosta aikuiselle

kummilusikka

helistin, rasia hiuskiekuralle ja hampaalle

VW Kleinbus - säästölipas

Vaatteita
Näiden lisäksi Elias sai mm. ison pojan astiat, petivaatteita, tyynyliinan omalla kuvallaan ja rahaa.

Meillä onkin tiedossa kiva kierros eri kultasepänliikkeissä, kun lahjoja lähdetään kaiverruttamaan!

Elias Mikael Kristian

Tänään vietimme ristiäisiä ja poika sai nimekseen Elias Mikael Kristian <3. Juhlat sujui erittäin hyvin ja Elias oli koko ajan todella nätisti, vaikka sylikin vaihtui tiheään tahtiin. Nyt väsyttää hurjasti, enkä jaksa enempää alkaa kirjoittelemaan. Palailen lahjojen ja muiden juttujen parissa myöhemmin! 

koko perhe

väsynyt juhlija

oli muuten herkullista ja hintansa väärti!




perjantai 20. heinäkuuta 2012

Neuvolakuulumisia

Jostain kumma syystä heräsin tänään jo kuudelta ihan pirteänä ja poika nukkui vielä tyytyväisenä yöuniaan. Mulla oli siis kerrankin aikaa rauhassa tehdä aamutoimet ja syödä kunnon aamupala! Pakkailin myös vaunut valmiiksi lähtöasemiin. Herätin pojan vähän jälkeen kahdeksan, vaihdettiin vaippa ja päivävaatteet sekä syötiin päivän ensimmäinen ateria, ylläriylläri maitoa. Tämän jälkeen oltiin valmiita lähtemään kohti neuvolaa!

Mittoja 2kk neuvolasta: (suluissa syntymämitat)
paino: 5790g (4890g)
pituus: 60,8cm (55cm)
pää: 40cm (35cm)

Neuvolakorttiin saatiin teksti:  
"Suloinen poika. Kasvut ok. Syö päivisin n. 3h välein. Yöt nukkuu hyvin. Varhaisheijasteet esillä. Tarkkailee ympäristöä ja antaa hymyjä."

Itse olin vähän huolissani onko pojan paino noussut tarpeeksi kun jotenkin tuntuu ettei se syö kovin isoja määriä ja ei mielestäni kauheasti ole edes pulskistunut.  Se ei ollutkaan noussut kun 320g kolmessa viikossa, ja paino on kuulemma pituuskasvua hieman jäljessä. Siitä ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan koska poika on virkeä ja tyytyväinen. Tänään saatiin myös ensimmäinen annos rotavirusrokotetta ja ihmeissään poika sitä maiskutteli. Söi sen kuitenkin nätisti ilman kitinöitä kokonaan. Saa nähdä tuleeko siitä minkäänlaisia oireita, toivotaan että ei! Harmittaa kun meillä vaihtuu neuvolatäti nyt takaisin siihen, joka oli mulla alkuraskaudessa. Se oli itse äitityslomalla ja nyt palaa takaisin töihin. Tämä nykyinen oli niin mukava ja ihana ihminen..

Oli pakko jakaa tämä kuva, tää on musta niin supersuloinen! Tuli pojalla surupuseroon vasta heränneenä, itku ei kuitenkaan tullut! :D

torstai 19. heinäkuuta 2012

Nukkumatin mailla

Ensimmäiset viikot syntymästä poika käytännössä vain nukkui ja heräsi välillä syömään, ja niinhän se tuppaa vastasyntyneillä menemään. Silloin siis aina nukahdettiin syliin kesken ruokailun. Sylistä pystyi aina huoletta nostamaan pojan sänkyyn ilman että hän olisi reagoinut siihen mitenkään.
Siitä meinasi jäädä "paha tapa", nyt kun poika on jo hieman isompi ja päivisin viettää aikaa paljon enemmän hereillä kuin nukkuen. Tällä tarkoitan sitä, että kun poika oli alkamassa yöunille odotettiin niin kauan että se nukahtaisi syliin hyssyttelemällä. Silloin illat oli aika suurta taistelua, koska aina kun poika vihdoin syliin nukahti ja sen siirsi omaan sänkyyn, hän havahtui siihen ja sama rumba alkoi alusta.

Sairaalassa 4vrk ikäisenä

Kun poika lopulta nukahti tarpeeksi sikeästi ja sen sai siirrettyä omaan sänkyyn hän nukkuikin hyvin tyytyväisenä. Ensimmäisen viikon ajan jouduimme herättelemään kolmen tunnin välein syömään, mutta siitä eteenpäin poika on herännyt ainoastaan kerran yössä, jolloin nukkuu siis kaksi n. 5h pätkää. Yöt ovat siis olleet todella helppoja alusta asti. Ongelmana onkin nyt viime aikoina ollut se nukkumaan meno.

Juuri kotiuduttu sairaalasta 6vrk ikäisenä

Aloin miettimään asiaan erilaisia vaihtoehtoja, miten pojan saisi helpommin nukkumaan kun selvästi kuitenkin on iltaisin aivan rättipoikki väsynyt. Saman aikaisesti mietin sitä, millaista meillä tulee olemaan kun poika on 5v ja on alusta asti hyssytetty ja heijatty sylissä uneen.. mitä luultavimmin poikaa saisi hyssytellä vielä silloinkin.

Päädyin siis kokeilemaan miten poika reagoi siihen, että se vain illalla maidon jälkeen nostetaan omaan sänkyyn, annetaan tutti suuhun ja jätetään hereille sänkyyn.
Kahtena ensimmäisenä kokeilu yönä sain käydä antamassa tutin suuhun n.15 kertaa uudelleen, koska sängyssä vain kitistiin.. Ajattelin etten luovuta, poika ei kuitenkaan itkenyt sängyssään hysteeristesti. Kitisi vain vähän ja rauhoittu kun antoi tutin ja lopulta näiden usean kerran jälkeen nukahti. Nyt kokeilua on jatkunut reilu viikon verran ja tämän kahden ensimmäisen yön jälkeen tutin on saanut käydä antamassa 1-5 kertaa uudelleen ja se on tapahtunut max. puolen tunnin sisällä. Olen siis erittäin tyytyväinen. Sen lisäksi tämän jakson aikana kun näin on toimittu, niin se yksi ainoakin yösyöttö on jäänyt pois ainakin nyt kolmena viinmeisimpänä yönä. Liekö sitten tällä nukkumisjärjestelyllä siihen oikeasti mitään vaikutusta, mutta en kyllä valita laisinkaan.

Meillä jatketaan nukkumista nyt näin ja toivon että se sujuisi yhtä hienosti kuin tähänkin asti! :)

Päiväunilla 7vk ikäisenä


Huomenna onkin tiedossa paljon tekemistä. Aamulla on pojan 2kk neuvola, päivällä mennään tapaamaan ristiäispappia, kastemekkoon pitää omella rusetti kiinni, kaikkien meidän juhlavaatteet täytyy silittää, muffinssit leipoa valmiiksi ristiäisiin ja M:n hiuksetkin täytyisi värjätä.. Yritän kuitenkin huomenissa palata vielä neuvolakuulumisien parissa! :)

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Leikin riemua

Meidän aamu aloitettiin tänään jo siis kuudelta. Se tosin ei haitannut, koska illalla mentiin jo kympin aikaan nukkumaan ja koko yö nukuttiin jo kolmatta kertaa hienosti kertaakaan heräämättä!

Päivään on mahtunut paljon "leikin opetellua" pojan kanssa. Tänään poika ensimmäistä kertaa lelunkaaren alla ollessa ihan tietoisesti heilutteli helistimiä, tai ainakin uskon niin! Siitähän vasta riemu syntyi ja siinä viihdyttiin pidempään kuin koskaan aiemmin :) Jopa yksikseen poika viihtyi siinä pieniä hetkiä, kun itse touhusin muita kotihommia. Aiemmin siihen on tarvittu äidin irvistelevä pärstä myös taustalle heilumaan...

Myös vatsallaan ollessa katseltiin tarkasti kauempana olevia lelula! (miks nää kuvat meni noin sumeiks ja rakeisiks kun tänne laitoin..?)

Leikkien lisäksi tänään on taas tehty viikon ruokaostokset Prismassa ja pyörähdettiin pikasesti Honkkarissakin, mistä kävin ostamassa sellasen uuniin laitettavan muffinssivuuan niin pysyvät vähän paremmin kasassa kun uuniin laittaa. Myös M:n hiukset ennätin leikkaamaan kun poika otti illasta vielä pikku torkut, on sitten siistinä ristiäisissä!

Nyt poika ja M ovat jo sikeästi unten mailla, joten itsekin voisin kääriytyä sängyn uumeniin, palaillaan!

Vuosipäivä

Eilen tosiaan tuli virallisesti 5 ihanaa vuotta täyteen M:n kanssa. Meidän ei pitäny sitä mitenkään erityisemmin viettää ja M ilmoitti maanantaina että joutuisi vuosipäivämme olemaan yömyöhään töissä kun joku järjestelmä uusitaan..

Yllätykseksi hän tulikin kotiin jo kahdelta, toi kauniin ruusun ja sanoi olleensa sopinut, että poika menee isomummollensa hetkeksi ja me menemme kaksin syömään. Olin todella yllättynyt, iloisesti. Jokatapauksessa hieman epäröin lähtöä, koska pojan laittaminen hoitoon pariksi tunniksi kuulosti hurjalta. Suostuin kuitenkin ja ihan hyvä niin. Tuotti pikkasen hankaluuksia vain jättää poika sinne, vaikka tiesin sen jäävän hyviin käsiin. :)

Isomummolasta suuntasimme Fonda del soliin syömään, jossa nautimme super hyvästä ruuasta ja toki toisistamme. Pitkästä aikaa ihan kaksin. Sai kyllä taas syödä ittensä ihan ähkyksi kun piti mennä kiskaseen vielä tollanen iso jätskiannoskin napaan.. Mutta kerrankos sitä ;)

Ikävä alkoi olla jo kova ja kiiruhdimme hakemaan pojan takaisin kotiin. Hoidossa oltiin pärjätty oikein hienosti ja meitä vastassa olikin ihana iloinen pikkupoika. Loppuillan vietimmekin ihanasti kolmistaan vaan kotona, kävimme ajoissa nukkumaan ja sen seurauksena nousimmekin pojan kanssa jo kuudelta tänä aamuna.

Minkä ikäisenä te olette laittaneet lapsenne ensimmäisen kerran hoitoon? Vain pariksi tunniksi, koko päiväksi, yöksi?

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Ristiäiset lähestyy

Pidämme ristiäiset tämän viikon lauantaina. Tilaisuus järjestetään minun isovanhempieni luona eli pojan isoisovanhempien, siellä on myös minut aikoinaan kastettu. Vielä olisi jonkun verran hommaa tehtävänä enkä oikeen tiedä oonko edes kaikkea osannut ajatella..

Kastemekko tulee minun suvustani, jossa on kastettu äitini, tätini ja kaikki mummini lapsenlapset (serkkuni) ja tottakai minut myös! Mekon alareunaan on kirjailtu kaikkien kastettujen nimikirjaimet ja syntymävuosi.
Mekko pitäisi vielä pestä, silittää ja vaihtaa siihen uudet rusetit tämän hetkisten vaaleanpunaisten rusettien tilalle. Kastemalja taas tulee M:n puolelta, jonka hänen vanhempansa ovat saaneet aikoinaan häälahjaksi kastemalja tarkoitukseen. Jonkinlainen kasteliinakin pitäis vissiin olla?

kuvat: weheartit.com ja google.fi
Olen tilannut täytekakun "kakkutaiteilijalta". Siitä pitäisi tulla tuollainen kakskerroksinen ton tyylisillä koristuksilla, mutta kakku tulee olemaan turkoosi ja hieman muokkailtu. Sen lisäksi ajattelin tehdä pätkismuffinsseja, jotka kuorrutan joko vihreäksi tai siniseksi värjätyllä kermalla ja valkosuklaa-mustikkajuustokakun. Lapsille ostan luultavasti jotain keksejä, ehkäpä teemaan sopivaksi joko vihreä- tai sinikuorrutteisia.
Suolaiselle puolelle on tulossa leipomosta tilatut lohi- ja kinkkuvoileipäkakut. Niiden liäksi anoppi lupasi tehdä erilaisia palttoonnappeja ja cocktailtikkuja.

M:lle käytiin ostamassa juhlaa varten uusi puku ja itsellenikin löysin mekon. Vielä pitäisi päättää mitä pojalle puetaan päälle kun kastemekko riisutaan. Luultavasti kauluspaitabody ja farkut? Ehkä tämä tästä kun ei turhaa stressiä ota..

ps. Meillä nukuttiin viime yönä 23-08 kertaakaan heräämättä jo toistan kertaa! (normaalisti herätään kerran yössä syömään) ja se lisäksi tänään on virallisesti 5 vuotta yhteistä taivalta takana M:n kanssa <3

Aloitus - Meidän tarinamme


Oli kesä 2007, jolloin tapasin mieheni M:n, nykyisen kihlattuni ja lapseni isän. Tutustuttiin, ihastuttiin, pian jo seurusteltiin ja lopulta rakastuttiin. Oltiin silloin nuoria, itse vasta täyttänyt 14 ja mieheni 17. Seurustelu lähti sujumaan hyvin ja olimme onnellisia.

2008 lokakuussa päätimme mennä kihloihin vaikka olimmekin kovin nuoria, se vain tuntui silloin oikealta. 2009 keväällä päätin peruskouluni ja hain opiskelemaan parturi-kampaajaksi jonne myös pääsin. Muutimme yhteen, koska minä olisin joka tapauksessa joutunut vaihtamaan paikkakuntaa. Yhteiselo lähti rullaammaan paremmin kuin olisin uskonut ja tuntui että olen valinnut oikean ammatin itselleni.Tässä vaiheessa aloimme jo jonkin verran keskustelemaan perheen perustamisesta vaikka tiesimme, ettei se ihan vielä ole ajankohtaista. Molemmille oli kuitenkin selvää, että haluamme perustaa sen yhdessä - ja nuorena.

Tammikuussa 2010 M lähti armeijaan ja jäin yksin pyörittämään yhteistä kotiamme. Alku oli todella vaikeaa, kun joka päivä oli tottunut heräämään sen oman rakkaan vierestä ja nyt se olikin kovin kaukana. Aika alkoi kuitenkin kulumaan melko nopeasti ja viikkojen erossa oloon tottui pikkuhiljaa. Lomia oli kuitenkin lähes joka viikonloppu. Selvisi että M tulisi olemaan armeijassa kokonaisen vuoden, tuntui että koko maailma kaatuu. Tässä vaiheessa aloimme kuitenkin vakavammin miettimään yhteistä tulevaisuutta ja perhettä. Se piristi paljon ja auttoi jaksamaan. Aivan armeijan loppuvaiheilla päätimme, että kun se on ohi annamme lapselle mahdollisuuden tulla. Siitä huolimatta, että minulla olisi koulua vielä reilu vuosi jäljellä.

Tammikuussa 2011 M sitten palasi vihdoin kotiin ja jatkoimme seurustelua yhden suuren kokemuksen verran rikkaampina ja jätimme ehkäisyn pois - lapsella oli nyt lupa tulla. Aikaa kului, emmekä ottaneet asiasta turhaa stressiä. Aloimme etsimään uutta asunto, hieman isompaa jonne lapsikin tulevaisuudessa mahtuisi. Heinäkuussa lopulta muutimme.

Syksy lähestyi ja viimeinen vuosi koulussa alkoi. Lapsi alkoi pyörimään yhä enemmän mielessä ja tuntui etten koskaan tulisi raskaaksi. Syyskuussa päätimme pitää tuparit samaan aikaan kun viettäisimme M:n 21-vuotis synttäreitä. Päiväksi valitsimme 17. päivän joka oli mieheni virallinen synttäripäivä. Päivää ennen tätä ajattelin, että kuukautiseni ovat päivän myöhässä.. Olivat ne kyllä monesti aikasemminki olleet. Päätin kuitenkin varuiksi käydä ostamassa raskaustestin. Pelkäsin sitä jos olisinkin raskaana ja juhlisin oikein kunnolla, että vahingoittaisin lasta. Juhla-aamuna mies lähti kuuden aikaan töihin ja nousin hetken päästä ylös ja tein testin. Hetken kuluttua testiin ilmestyi todella haalea viiva - siinä oli siis kaksi viivaa. Ei voi olla totta, vihdoinkin!
Soitin mieheni samantien kotiin enkä kertonut syytä itkin vain hysteeristeti että äkkiä ja sanoin että ei ole kuitenkaan mikään hätänä. Kerroin miehelleni. Olimme onnellisempia kuin koskaan ja tiesimme uuden vaiheen elämässä alkaneen. Juhlin juhlat ilman alkoholia :)

Ennen joulua aloin suorittamaan opintojani ennakkona sisään, jotta kerkeisin valmistua - laskettu aika oli meinaan toukokuun puolessa välissä ja koulu olisi päättynyt vasta kesäkuun alussa. Onnistuin siinä ja valmistuin hyvin arvosanoin parturi-kampaajaksi keväällä. Pian poika jo syntyikin.

Nyt olemme 7 viikkoisen maailman suloisimman pojan vanhemmat ja tälläinen on lyhennetysti (melko pitkä tästä silti tuli..) meidän tarinamme. Tervetuloa tutut ja tuntemattomat seurailemaan meidän perheen arkea!