Valmiina syksyyn?

Parempii myöhään kun ei milloinkaan?? Vai miten se meni. Nyt on kyseessä ne kirotut välikausivaatteet. Homman laitahan on se, että olin jo ostanut Eliakselle Ticketin haalarin ja takin alkukesästä. Kun halvalla sain.. Loppukesästä, kun oli aika kaivaa varastot esiin ja katsella mitä vielä puuttuu, tajusin etten pidä niistä yhtään. Laitoin äkkiä kaikki myyntiin ja sainkin helposti myydyksi. No. Sitten alkoi uusien metsästys. Myöhässähän me oltiin ja pahasti. Olin jo asettanut selkeät visiot siitä mitä haluan ja tietenkin juuri kaikki ne olivat nettikaupoista sun muista loppunut. Löin hanskat tiskiin ja lähdin kaupoille etsimään. EI YHEN YHTÄKÄÄN VÄLIKAUSIHAALARIA?? 

Loppu hyvin kaikki hyvin? Lopulta löysin facebook kirppikseltä juuri tämän Molon puvun, jota olin havitellutkin. Uutena tosin, ja mielestäni liian kovan hintaisena (Nettikaupoissa oli sama haalari pitkään huomattavasti edullisemmin alessa, mutta tietenkin loppunut kun mä siihen asiaan heräsin..). En kuitenkaan uskaltanut enää ottaa riskiä, että jäädään pian ilman niin maksoin kiltisti haalarin jotta saisin sen meille. 

Haalari 1: Molo Kids Polly black 86cm, fb-kirppis uusi

Haalari 2: Lassie 86cm, anoppi oli ostanut

Takki: Reima Casual jacket polku 86cm, Reimashop ale

Housut: Kaxs ProXtec 86cm, Kappahl ale

Kuravaatteet: Ticket to Heaven 80cm, fb-kirppis uusi

Kengät 1: Kavat Nord, Ellokselta

Kengät 2: DC lenkkarit, Tallinnasta

Kumpparit: Crocs, liikkeestä

Pipot: teetetty

Hanskat: lapase ciraf, rukkaset Reimatec, kurikset Kappahl

Nyt alkaisi siis kaikki olemaan kasassa. Tai no... Pari pipoa vielä haluan, niitä kun ei voi olla liikaa. Ja sitten mustat rukkaset. Haluaisin ehdottomasti keltaiset, mutta olen jo luovattanut kun en niitä mistään löydä. Sitten toiset kurahousut täytyy ostaa. Vähän isompana, että mahtuu haalarin päälle kunnolla.

Parturissa

Tuntuu jotenkin todella hankalalta kirjoittaa, kun olen viime aikoina ollut niin säällittävän laiska blogin suhteen. Turhaa alan selittelemään miksi on ollut niin hiljaista, koska ei sille mitään kunnollista syytä ole. Elämä vaan tuntuu olevan tällä hetkellä todella hektistä ja kiireistä. Yritän myös ottaa vielä kaiken irti siitä, että saan viettää aikaa kotona Eliaksen kanssa.

parturin penkissä

Viime viikko tutustuttin päiväkotiin, ja tällä hetkellä olen sen aloituksen suhteen luottavaisin mielin. Oma työn aloitus jännittää ehkä jopa enemmän, kuin Eliaksen hoito. Toki sekin jännittää, mutta luulen minun olevan se jolle se on kovempi paikka. Viime viikolla sain myös suoritettua sen autokoulun kakkosvaiheen pois alta, ja se on pyyhittynä kalenterista. Mitään sen erikoisempaa emme kai ole tehneet. Oltu kotosalla, nautittu, leikitty ja ulkoiltu. 

Uuden arjen alkua on pohjustettu sillä, että vaatteita on saatu nimikoitua ja Elias pääsi tänään ensimmäistä kertaa parturiin. Itse siis kotona tottakai parturoitiin. Se oli haastavaa, mutta siitä selvittiin (oli selviydyttävä) kymmenessä minuutissa. Sen enempää ei herra pysynyt aloillaan. Ensimmäinen hiuskiehkurakin taltioitiin vauvakirjan väliin... :) 

Parturoinnin jälkeen vielä hetken aikaa oli ärsytystä ilmassa

Kodin uutta ilmettä

Tässä teille hieman esittelyä meidän olohuoneen uudesta ilmeestä. Aikaisemminhan meillä oli sellainen purppuran värinen matto, samoin verhot ja pari samaan värikastiin sopivaa koristetyynyä. Mua suoraan sanottuna oikein ällötti jo ne värit. Yöks yök yök, liian raskasta ja tunkkaista. Olin luvannut ja sopinut M:n kanssa, etten tähän asuntoon ostaisi enään mitään uutta, koska oman asunnon etsintä on kokoajan käynnissä. Emme siis voi tietää koska oikea astuu eteen ja pääsemme laittamaan ihan ihka omaa kotia.

Olemme nyt kuitenkin päättäneet, että etsimme asuntoa rauhassa, emmekä kiirehdi. Alkukesästä teimme jo pari asuntotarjousta, mutta luojan kiitos emme hyväksyneet vastatarjouksia. Olisimme jo nyt katuneet niitä. Parempi siis nyt katsella rauhassa vaihtoehtoja läpi. Tämän päätöksen myötä halusin tästä asunnosta edes vähän mieluisamman, ja sain luvan kanssa ostaa jotain pientä. 

Hemtexistä löysin alla näkyvät kaksi ihanaa sisustustyynyä ja niistä syttyi samantien inspiraation poikanen. Yksinkertaista, mustaa, valkoista ja harmaata. Saman puljun sisältä etsin meille sitten uudet verhotkin. Olin kaavaillut kokonaan valkoisia verhoja, mutta jostain syystä katseeni iskeytyikin paneeliverhoihin. Niissä valkoinen ei jostain syystä näyttäny kivalta ja päädyimme yhdessä mustaan ja harmaaseen, jotka kävivät parhaiten näiden tyynyjenkin kaveriksi. Kun sain verhot ripustettua ja tyynyt paikalleen, sekä raahasin varastosta valkoisen maton kehiin kävi mielessäni, että nyt olisi hyvä hetki teettää pari Eliaksen 1v. kuvaa seinälle, joka huutaa tyhjyyttään. Tuotteet tuli nopeasti Ifolorilta ja samana päivänä kipaisimme Ikeasta sopivat kehykset. 

Nyt olen taas hetken aikaa edes vähän tyytyväisempi kotiimme ja jaksan ehkä vielä hetken odotella sitä oman kodin laittoa. Verhot tosin kaipaavat minilyhennyksen ja painot, sen verran vinksallaan roikkuu....

Melkein ehdin jo huijata. Keittiön puolelle haluan ehdottomasti vielä maton. Kuten olen ennenkin maininnut, en voi sietää näitä lattioita. Eli mattoa lisää peittämään tota kauheutta. Joku mustavalkoinen matto on hakusessa. Ikeasta ei löytynyt sopivaa, koska matto ei saa olla kovin iso. En osaa vielä päättää, että haluanko vain sellasen käytävämaton kokoisen kaistaleen pöydän ja jääkaapin väliin, vaiko ruokapöydän alle isompi kokoisen maton. 

Tälläistä tällä kertaa, nyt valmistaudumme viikonlopun viettoon! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Valmiina päiväkotiin?

Eliaksen tuleva päiväkoti ja henkilökunta vaikuttavat mukavilta. Tällä hetkellä olen hoidosta siis hyvillä mielin. Koko ensiviikon tutustumme sinne rauhassa yhdessä. Maanantaina menemme alkuun vain pihalle leikkimään ja siitä sitten pikkuhiljaa sisätiloihin, sitten harjoitellaankin jo ruokailut heidän kanssaan ja lopulta myös päiväunet jne. Johtajan tapaamisessa Elias pääsi hetkeksi lasten kanssa pihalle leikkimään ja sai hepulit, kun kotiin olisi pitänyt lähteä. Se on kai ihan hyvä merkki? Mielummin näin päin kun toisinpäin. Eliaksen ryhmässä on yhteensä 10 lasta, vanhin on 2v3kk ja nuorin tasan 1-vuotias. Kaikki on siis aika samaa ikäluokkaa mikä on mielestäni erittäin hyvä.

Sataan kertaan olenkin jo toitottanut niistä meidän päiväkoti varusteista. Reppu me tilattiin Ebayn kautta, jostain kiinan mailta. Ihan vain halvan hinnan perässä. Eihän tuo ole aito vaikka myyntikuvissa siltä näyttikin teksteineen päivivineen, mutta osasinkin sitä odottaa. Eipä tuo meitä haittaa, ajaa varmasti asiansa, on meille mieluinen ja varmasti kestää meidän käyttötarkoituksessa edes hetken. Ollaan nyt kovasti harjoiteltu jo repun selässä kantamista. Ensimmäisellä kerralla se ei todellakaan ollut hauska juttu ja reppu sai sellaista kyytiä ettei tosikaan. Mutta pikkuhiljaa, kun äiti näytti esimerkkiä, alkoi se jo sujua kivuttomammin. Nyt reppu on jo ihan kiva kaveri ja siitä on hauska availla vetoketjuja. Reppuun mahtuu varmasti kaikki tarpeellinen.

Tossut tilasin Muksulasta ja vähän jäi kaivertamaan, kun seuraavana päivä ne olisi saanut -15% alennuksella toisesta paikasta. En jaksanut alkaa palauttelemaan. joten anti olla. Tykkään niistä kuitenkin hirmusen paljon. Isimies sai vähän hepulin, kun tilasin tossut koska meillähän on jo yhdet. Elias sai ne tuliaisiksi isomummolta jostain reissusta. Esitin etten muistaisi.. Hups. Halusin niiden kaveriksi kuitenkin myös sellaiset tossut, jotka sopii vaatteeseen kuin vaatteeseen ;) Pikkujuttu ja ehkä turhan pinnallista. Mutta eikö se voi joskus näinkin vähän mennä. 

Vaatteiden nimikointi on vielä työn alla. Tarramonsterin tarrojen toimitusaika on sen verran pitkä, ettei ne ehdi meille ajoissa. Käyn siis ehkä sittenkin ostamassa vain ohut kärkisen tekstiilitussin tai permanenttitussin.. Ulkovaatteita en kyllä tohdi tusseilla sotkea. Niihin ajattelin kokeilla apteekista saatavaa Leukoplast teippiä, johon kirjoitan sitten nimen. Kuulin vinkin, että se toimisi. Se urakaa tarvitsee ensi viikon aikana suorittaa :) Tilasin Eliakselle myös kaksi kappaletta omalla nimellä varustettuja tutteja, ettei hoidossa menisi ainakaan niin helposti sekasin. Tällä hetkellä Elias saa tutin vielä nukkumaan mennessään ja en aio siitä luopumisen kanssa ottaa nyt turhaa stressiä. Mukavempi Eliakselle, että saa nyt rauhassa tutustua hoitopaikkaan ja vasta sen jälkeen aletaan vieroittamaan siitä unitutista pois. 

Kiitävä aika

Miten tämä aika juokseekin näin siivillä. Perjantaina olimme vanhempieni luona "vahtimassa" pikkusisaruksiani, käytännössä siis kaverina vaan, sen verta isoja ne jo on. Touhuttiin pihalla ja Elias pääsi taas kaahailemaan mönkijän kyytiin ja pomppimaan trampoliinille. Ne ovat huippujuttuja aina mummolassa. Lauantaina sen sijaan mä lähdin pitkästä aikaa tyttöjen kanssa viettämään iltaa ja oli ihan tosi kivaa! Siitä onki aikaa, kun ollaan oltu koko porukka kasassa. Sunnuntaina kyläiltiin ympäriinsä ja käytiin hakemassa meille uudet rattaat. Niistä lisää myöhemmin.

Eilen meillä oli Eliaksen tulevalla päiväkodilla tapaaminen johtajan kanssa. Taisi se keskustelu olla jollain palvelusopimus keskustelu nimellä. Käytiin paljon läpi kaikkia päiväkodin lakijuttuja ja sitä minkälaista Eliaksen hoito tulee olemaan. Paikka vaikutti ainakin näin alkuun ihan mukavalta. Huomenna yksi Eliaksen ryhmän ohjaajista tulee meille kotiin käymään, keskustelemaan vähän siitä minkälainen Elias on. Koko ensi viikon sitten olemmekin tutustumassa ryhmän mukana päiväkodilla. 

Eilen käväisimme sen päiväkotitapaamisen jälkeen Jumbossa vähän ostoksilla. Nyt alkaa Eliaksen välikausi olla pikkuhiljaa kasassa. Toiset rukkaset vielä haluan ja ne toiset kurahousut on vielä ostamatta, mutta niillä ei ole kiirettä. Haalari tosin on edelleen vielä matkalla, samoin kengät. Ne meinaan tilasin eilen netistä, koska yhtiäkään hyviä ei löytynyt oikeassa koossa. Pipoja samoin tilasin netin välityksellä ja niitä odottelen saapuvaksi. Samalla ostosreissulla löysin meidän olkkariin kaksi aivan ihanaa sohvatyynyä ja totesin ettei ne sovi meidän maailman rumimpiin verhoihin, mutta ne olisi saatava niin päätimpä ostaa sitten uudet verhotkin. Ihan uutta ilmettä tuli! Esittelen teille nämä ihanat kodin jututkin, jahka yhdet teettämäni taulut saapuu ja saan ne seinälle.  

Kuulumisia

Voisi olla korkeaaika taas kirjoitella vähän niitä tavallisia kuulumisia!

Meille kuuluu oikeastaan todella hyvää. Asiat alkaa olla syksyä ajatellen järjestyksessä. Olen saanut irtisanottua itseni vanhasta paikasta, uuden työsopimuksen kirjoitus on huomenna, Eliaksen hoitopaikka varmistui päiväkodista johon ensimmäisenä toivoimme ja kaikki verokortit sun muut viralliset paprut alkaa olla järjestyksessä. Voin jo melkein huokaista siis helpotuksesta. Yksi asia, joka täytyisi vielä nyt syksyllä hoitaa pikimmiten, on autokoulun kakkosvaihe. Siis miten ihmeessä mä oon voinu vaan unohtaa koko asian!! Mulla menee ajokortti vanhaksi syyskuun lopussa, alkaa sen kanssa siis tulla kiirus.

Toissapäivänä olimme Jumbossa shoppailemassa ja Eliaksella alkaa olla nyt aika hyvä määrä vaatetta taas kaapissa. Vielä tarvitsee ostaa muutamat yökkärit, sukkia ja sukkiksia. Sitten taidammekin pärjätä näillä vermeillä. Välikausivaatetus on aiheuttanut vähän päänvaivaa. Nyt on kuitenkin takki jo hankittuna ja puvun pitäisi olla matkalla. Suurimmat siis pois alta. Housut, toiset kuravaatteet, kumisaappaat sekä lenkkarit/vk-kengät tarvitsee vielä metsästää ja sitten muutamat hanskat ja hattuja. Ne uskon kuitenki löytäväni paljon helpommalla, kuin esimerkiksi haalarin. Meidän tulevan tarhalaisen reppu ja sisätossutkin ovat tulleet ja enään olisi tilauksessa jotain nimikointitarroja. Sitten alkaa sekin puoli olla hoidossa. Näistä aiheista kirjottelen enemmän kun kaikki saapuvat kotiin asti.

Mitenkäs sitten itse päähenkilö Elias jakselee? Eliakselle on nyt kesän aikana tullu valtava määrä hampaita lisää. Tai no valtava ja valtava. Neljä postihammasta on jo komeina suussa ja niiden lisäksi neljä alhaalla ja neljä ylhäällä. Tällä hetkellä herra taitaa tehdä niitä kovalla rytinällä lisää, koska pari viime päivää on ollut tosi kiukkuisia. Ruokakaan ei oikein maistu. Vaikka ne hampaat kiusaa niin Elias on niin reipas ja iloinen poika, että joka päivä saa kyllä todeta kuinka onnellinen ja ylpeä sitä saakaan olla. Pääasiassa saan kuitenkin ikuistaa kameraan iloisia hymyjä ja naurahduksia ja onnellisia leikkihetkiä.

Mitä teille kuuluu?

Uudet tuulet puhaltaa

Eilinen päivä oli aika mahtava. Uudet tuulet todellakin puhaltaa nyt tänne meillekin päin! Sain uuden työpaikan, omalta alalta ja ihan mahtavasta paikasta. Odotan jo innolla ja jännityksellä tulevaa. Juuri ennen puhelinsoittoa uudesta työstä, sain puhelun koskien päivähoitopaikkoja. Meille tarjottiin ihan tästä meidän vierestä perhepäivähoitopaikkaa. Kerroin toiveestamme päästä päiväkotiin, mutta mainitisin myös, että jos se on ainut vaihtoehto niin otamme sen ilomielin vastaan. Rouva puhelimen toisessa päässä oikein ystävällisesti lupasi selvittää, josko meille löytyisi tilaa jostain toivomastamme päiväkodista. Se tuli kuitenkin selväksi, että joku paikka varmasti löytyy ajallaan. Huh mikä helpotus siis.

Näiden puheluiden jälkeen hypin riemusta. Hetken päästä kuitenkin tihrustin jo itkua, ettei me tähän vielä pystytä. Antaahan joku varmasti ruokaa mun vauvalle, kun se ei itse osaa syödä. Eihän se vaan jää muiden lasten ulkopuolelle tai eihän sitä kohdella kaltoin. Miten joku ulkopuolinen voi ymmärtää lapseni tarpeita, joka ei niitä itse puhumalla osaa kertoa. Kai joku huolehtii, että vauvani saa tarpeeksi maitoa tai nestettä päivän aikana ja sitä rataa. Elias on vielä NIIIIN pieni. Tuntuu tällä hetkellä tosi pahalta. Uskon tämän kuitenkin olevan ihan hyvä aika ja Elias luultavasti tulee nauttimaan ihan suunnattoman paljon, kun on muita lapsia kokoajan ympärillä. Taitaa tämä olla triplasti rankempaa tälle äidille.

Illalla kun mieli taas vähän rauhoittui, aloin jo etsimään netistä hyviä sisätossuja, mietin vaihtoehtoja miten nimikoisin vaatteet ja raaputin listaa mitä tarhalaiselle pitää hankkia. Reppu ja tossut lähtivätkin jo tilaukseen. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa, pääpiirteittäin odotamme tulevaa kuitenki innolla. Kaikella on kai tapana järjestyä? Nyt kuitenkin "lomailelle" Eliaksen kanssa vielä kolmisen viikkoa ja otamme kaiken irti tästä yhteisestä ajasta.

Täytettä kaappiin

Viime viikolla, minun lampsiessa työhaastatteluun ja äitini tullessa katsomaan Eliasta äiti soitti perään ja kysyi, että missä Eliaksen vaatteet. Ihmettelen kysymystä, koska luulin äitini tietävän missä ne on. No kyllähän se tiesi, vaan ei siellä ollut yhtäkään oikeen keliin sopivaa vaatetta. Osa tottakai oli pesussa, mutta sillä hetkellä oikeasti tajusin että ei hitto eihän sillä lapsella ole oikein vaatteita!! Aiemmin samalla viikolla siis tyhjäsin vaatekaapin pienistä ja nyt kesällä meidän ollessa mökillä ja muualla maaseudun rauhassa, ei paljoakaan vaatteita ole tarvittu ja olen ollut asialle täysin sokea. Heti viikonloppuna näin  oivan hetken päästä pikaisesti kaupoille hakemaan muutaman vaatekappalleen täydentämään varastoa. Samaan aikaan tilailin myös hieman välikausivaatteita netistä ja tarkoitus olisi tässä parin viikon sisällä mennä uudemman kerran ihan ajan kanssa shoppailemaan Eliakselle vaatetta. Mulla on oikeen orpo olo, kun niitä vaatteita tosiaan on aika vähän. Kyllä meillä shortsia ja t-paitaa löytyy vielä, mutta nyt on ollut jo taas niitäkin päiviä ettei niissä tarkene. Jotain hyvää kai tässäkin on. Olen oppinut olemaan ostelematta, yleensä kun mulla on ollu vähän tapana keksiä kaikesta tarpeellista ja hyvää ja sitten suurin osa jää käyttämättä... Niin ja toki se, että kerrankin voin taas hyvällä omalla tunnolla shoppailla!

Paita vasen - Villervalla
Paita keskellä - Kappahl
Paita oikea - H&M

Housut vasen - H&M
Housut oikea - Villervalla (takataskuissa ihanat tähdet!)

Yöpaita - H&M (yöhousut eivät päässeet kuvaan)
Collareita 3kpl - Kappahl
Perus huppari - H&M

Tässä vielä kaksi kuvaa mun kesän suurimmista rakkauksista! Kengät joihin rakastuin tulisesti (ja millaisia haukuis aikaisemmin alas maan rakoon) ja vihdoin kauan haaveilemani lisäsalama kameraan! Näiden lisäksi oma vaatekaappini on saanut täytettä parilla uusilla farkuilla, paidalla ja nahkatakilla.. :)

Alamme pikkuhiljaa siirtymään takaisin normaaliin arkiseen postaustahtiin, toivottavasti! Musta olis ihan kauhean kiva toteutella jotain toivepostauksia asiasta kuin asiasta, joten ottaisin toiveita mielelläni vastaan. Jätäthän siis oman toiveesi kommenttiboksiin :)

Stressiä

Stressin määrä on tämän äidin pääkopassa tällä hetkellä melkoisen suuri. Miksi?

Hoitovapaani loppuu 31.8, jo kuukauden kuluttua. Olenhan mä sen tiennyt alusta asti, mutta että se tuli näin pian? Haikeeta, hullua, ihanaa, kauheaa ja kaikkea siltä väliltä. Itse työelämään paluu mua ei stressaan, vaan se etten tahtoisi palata vanhaan työhöni. Olen nyt ahkerasti etsinyt uutta työtä. Omalta alaltani, mutta työllisyystilanne tällä hetkellä on mikä on, niin heikolta näyttää toistaiseksi. Eniten stressaava asia on kuitenkin se, että sain tehtyä päivähoitohakemukset vasta viime viikon perjantaina. Siis 3kk myöhässä?? Oi miten mä olen näin tyhmä.. Tiesin kyllä varsin hyvin, että pitää hakea ajoissa ....mutta jostain syystä olen vaan yrittänyt välttää edes ajattelua koko asiasta, että palaan töihin ja Elias menee hoitoon. Pelkään kovin, ettei hoitopaikkaa heru meille ajoissa. Mitään vara suunnitelmaa ei ole, joten pulassa sitten ollaan. Ehkä kaikki selviää ajallaan.

Rakastan tätä kotona oloa ylikaiken ja haikein mielin jätän kotiäitiyden taakseni. Siitä huolimatta odotan sitä myös kovasti. Ihanaa olla välillä myös joku aivan muu kuin äitihahmo, ottaa taas vähän erilaista otetta elämään, uudenlaisia haasteita ja vastuuta ja sitä rataa. Toki myös taloudellinen korotus kutkuttaa kovasti.. Salaa olen jo suunnitellut listaa mihin aletaan sijoittelemaan, hupsista ;)

Viikonloppu meni mukavasti mökillä helteistä nauttien ja ensi viikollekkin on ohjelmaa tiedossa. Tarkoitus olisi käydä varaamassa kirppispöytä ja roudata myytäväksi Eliaksen pieniä vaatteita ja ehkä vähän omianikin pois nurkista kuleksimasta. Silittämistä ja hinnoittelua siis tiedossa. Sen lisäksi olemme luvanneet mennä kummitädilleni kylään, ja keskiviikkoisin olemme alkaneet käydä koko perheen voimin uimahallissa. Loppuviikon suunnitelma on vielä vähän auki, mutta ainakin aion ottaa itseäni niskasta kiinni tämän rennon laiskan kesän jälkeen ja palata kuntosalin ja lenkkeilyn pariin!

Kokemuksia kuulisin mielellään, kun tälläinen pikku taapero aloittaa päiväkodin!? :)

Viimeinen lomaviikko

Allasbaarissa jätskillä

Autoilua hotelliaulassa

pienemmässä lasten altaassa

Hotelliaamiaisella

"Käärmesuihkun" kimpussa

Kunnon mättöruokailua lomalla

Isin kanssa isossa lastenaltaassa

Ideaparkissa väsynyt shoppailija

Maanantaista keskiviikkoon vietimme ratkiriemukasta ja ihanaa kylpylälomaa Rantasipi Nokia Edenissä. Paikka oli erinomainen juuri pienen lapsen kanssa olemiseen. Kylpylästä löytyi kaksi erillistä lasten allasta, joissa oli erilaisia liukumäkiä, suihkulähteitä, leluja ja muita virikkeitä. Lämpötila sekä ilmassa että altaissa oli tarpeeksi paljon, ettei todella tarvinnut palella. Elias olisi viihtynyt altaissa aamusta iltaan, mutta välillä piti ikävä kyllä käydä syömässä ja päiväunillakin.. :) Jännitin etukäteen nukkumista hotellissa, koska käytössämme oli vain se yksi ainut tila. Jännitys oli turhaa, koska Elias nukahti alle minuutissa jokaisella kerralla, niin päiväunille kuin yöksikin. 

Tiistaina kävimme uintien välissä pyörähtämässä Tampereella ja söimme The Grill nimisessä ravintolassa. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja vatsat tuli täyteen. Eliaskin sai omat ranskalaiset, suolattomina. Maistui myös pikkuherralle! Muutoin itse söimme Hotellin ravintoloissa koko perhe, Eliaksella tosin oli omat ruuat aina mukana. Aamiaiset tottakai oli automaattisesti hotellin puolesta ja siellä herkuttelimme kaikki samoja ruokia. Pitkästä aikaa voin taas kehua hotelliaamiaista, tuntuu meinaan että sen taso on laskenut monissa paikoissa, joissa olemme käyneet. Nyt ei kuitenkaan ollut valittamista ja Eliaskin söi kyllä hyvällä ruokahalulla kaikkea. Iltapuuro oli ainut "ongelma". Ratkaisimme sen kuitenkin ostamalla kaupasta Muksu kaurapuurojauhetta ja näin ollen saimme sen valmistettua hotellihuoneessa vedenkeittimen kanssa. 

Keskiviikkona hotelliluovutuksen jälkeen ajelimme Ideaparkkiin Lempäälään, joka sijaitsi matkamme varrella. Siellä vierähti viitisen tuntia shoppailessa, sekä pysähdyimme syömään Panco Villaan. Sielläkin ruoka oli äärettömän hyvää, niin kuin aina kyseisessä paikassa. Tosin siellä emme koskaan syö muuta kun burgereita. Reissun ostoksia esittelen myöhemmin.

Keskiviikkona meille pyörhäti mittariin M:n kanssa kuusi kokonaista vuotta yhdessä ja seitsemäs vuosi on virallisesti startannut. Emme sitä sen ihmeellisemmin reissussa viettäneet, mutta nyt viikonloppuna varmasti jotain teemme. Elias jäi mummun ja papan kanssa viikonlopuksi vielä mökille, kun me ajelimme tänään aamupäivällä sieltä kotiin. Meillä olisi edessä siis kokonainen viikonloppu ihan vain kaksin. Hurjaa ja samalla myös todella ihanaa. Saa nähdä mitä keksitään. Ainakin on aikaa toisillemme. En kyllä voisi onnellisempi juuri olla, rakastan tuota miestä niin mahdottoman paljon. On kyllä tainnut käydä flaxi vai miten se meni.. ;) Ja se miten ihana pojan olemmekaan aikaan saaneet <3 Tästä on hyvä jatkaa ja palata maanantaina arkeen, kun isimies palaa takaisin sorvin ääreen. Olemme viettäneet ihanan ja ikimuistoisen kesäloman yhdessä perheenä. Toivottavasti muillakin on ollut mukava kesä.

Huvipuistoilua

Viime viikolla kävimme Linnanmäellä kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla olimme ilman Eliasta, jolloin saimme rauhassa itse heittäiytyä lapsiksi ja huvitella laitteissa ja pelikojuissa. Siitä on useampi vuosi kun olemme linnanmäellä laitteissa käyneet, joten oli muutama laite joissa ei oltu koskaan edes vielä käyty. Tottakai sitä uskaltauduttiin kaikkein "hurjimpiinkin" laitteisiin ja voin todeta olevani edelleen se sama hurjapää jolta ei uskallusta puutu ;) Haaveilen siis kovasti joskus pääseväni johonki oikeasti isoon huvipuistoon, jossain jenkeissä tai muualla mistä löytyy vielä enemmän vauhtia ja pyöritystä. 

Toisen kerran olimme perjantaina ja silloin liikkeellä koko perhe. Paikanpäällä tapasimme sovitusti myös muutamaan muun äidin lapsineen ja kiertelimme yhdessä laitteesta toiseen. Järkyttyneenä, ylpeänä ja iloisena saimme kaikki yhdessä tajuta ettei meillä todella ole enään mitään pikkuvauvoja. Lapset iloitsi laitteisiin pääsystä ja protestoi pois lähdöistä. Elias varsinkin oli kovin malttamaton ja jonottaminen sekä laitteesta poistuminen sai aikaan kiukkupuuskat. Se oli kuitenkin pieni murhe. Se ilo ja onnellisuus mikä näkyi lasten kasvoista oli ihan mieletön. En ole varmaan koskaan nähnyt Eliasta niin tohkeissaan kuin oli autokarusellissa, jossa meidän pikkuiset olivat ilman vanhempia (SIIS OIKEASTI, MUN VAUVANI YKSIN KARUSELLISSA??). Tämä laite käytiin moneen moneen kertaan aina uudelleen ja uudelleen ja jokainen kerta oli yhtä hauska. Toki kävimme muissakin laitteissa, mutta tämä oli ehdottomasti eniten pienten mieleen. 

Huvittelun päätteeksi suuntasimme vain oman perheen kesken Sealifeen. En ole aiemmin siellä käynyt, joten odotin sitä mielenkiinnolla. Hienohan se oli ja kaloja ja mereneläviä löytyi joka lähtöön. Oli mustehalaa, merihevosta, hai ja monia tavallisia sekä ei niin tavallisia kaloja. Paikka on silti mielestäni todella ylihinnoiteltu, 16€/aikuinen. Mutta nykypäivänä kyllä melkein kaikki on, varsinkin sellainen mikä vetää turisteja puoleensa.. Hinnasta huolimatta, käymme varmaan kyllä uudelleenkin. Elias oli jo aika väsynyt kun menimme, mutta oli silti aika kiinnostunut. Osoitteli innoissaan kaikkia kaloja mitkä liikkuivat ja yritti lasien läpi koskea. Tuskin kuitenkaan todellisuudessa mitään siitä ymmärsi, katsoi vaan kaikkea mikä liikkuu. Ensi vuonna varmasti ymmärtää jo enemmän ja on vielä kiinnostuneempi :)

Nyt käännämme auton nokan kohti Nokiaa ja Tamperetta. Kylpyläloma on siis edessäpäin. Tätä reissua olemme odottaneet paljon, toivon mukaan kaikki menee hyvin, kun Elias ei ole ennen ollut  edes uimahallissa. Luulisin kuitenkin että tuollainen vesipeto viihtyy! Ohjelmassa on kyllä muutakin kuin uimista, mutta palailen loman jälkeen kaikkeen siihen. Luultavasti ajamme kylpylästä suoraan mökille, joten en ole varma koska seuraavan kerran istahdan taas koneen ääreen. Nyt on kuitenkin käynnistynyt meidän viimeinen lomaviikko, joten sen jälkeen palailen varmasti taas arkisempiin tunnelmiin! :)

Viikon varrelta

Korkeasaaren reissulta

Jospa vihdoin jaksaisin istahtaa ajan kanssa tähän tietokoneelle ja saisin rustattua meidän kuulumisia ja vähän muutakin tänne ylös. Emme ole koko kesäloman aikana olleet kuin yhden vai kaksi yötä kotona, nyt tänään on kuitenkin se hetki, kun taas nautiskelemme oman kodin rauhasta. Tien päällä on siis oltu, melkeimpä voisi sanoa että olemme kulkeneet säätiedotuksen mukaan ympäriinsä. Aina sinne missä luultavimmin lämpöä piisaa. Sadepäiviä emme tästä syystä ole viettäneet ja lomailu on ollut mukavaa. Suurimman osan ajasta olemme olleet mökillä ihan vain kolmistaan, enkä tiedä mitään, mikä olisi sitä parempaa. Se vain on niin meidän paikka. Mitään järisyttvänä ihmeellistä ei meidän lomailuun tällä hetkellä ole siis kuulunut. Paljon paljon ulkoilua, uintia ja sitä rataa.

Puistoilua

Hoploppia. Kaikkia missä on ratti on tällä hetkellä POP!

Eliaksen kuulumisiakin voisin ihan erikseen tähän kirjoitella. Konttaus on vaihtunut kokonaan kävelyyn ja myös kengät jalassa tepastelu onnistuu hienosti. Elias on itsestään kovin ylpeä ja heittää ilmaan paljon hurraa huutoja ja taputuksia erilaisista suorituksista. Ensimmäiset sanatkin on nyt selkeästi kuultu. Äiti, sehän se sana oli. Sitä hoetaan nyt kokoajan ja voi kuinka se vaan onkaan ihanaa! Toinen sana on anna ja kolmas on ei. Näitä kahta jälkimmäistä on hoettu kyllä jo pitkään, mutta sana ei ole ihan ollut oikeassa muodossaan tai muiden ymmärrettävissä, mutta nyt niistä ei voi tuntematonkaan erehtyä. Ei myöskään tästä äiti sanasta :) Kovin on täällä siis ylpeitä vanhempia, on tuo lapsukainen vaan niin mahtava ja valloittava. Hampaita muuten tulee oikein rytinällä. Kaksi poskihammasta on puskenut läpi ja lisää tulee. Oikein sellasia isoja veripatteja tulee ikenien päälle. Tekee varmasti kipeää ja ruoka uppoaa tästä syystä melko huonosti. Tällä hetkellä hampaita on ainakin 10

Isomummon ja -vaarin kanssa Koiramäen pajutallilla

Harjoiteltiin ruohonleikkurilla ajoa

Myös meidän arkeen on tullut muutoksia. Enään nukutaan vain yhdet päiväunet, keskimäärin 2,5h mittaiset. Tuttia syödään enään vain päivä-, sekä yöunilla. Elias tietää itsekkin, ettei tuttia oteta muulloin ja tajuua antaa sen heti kiltisti pois jos jostain sellaisen sattuu päivällä löytämään. Suurin muutos ehkäpä on kuitenki se, että tuttipulloa ei ole käytössä enään laisinkaan. Tämä tapahtui täysin vahingossa. Lähdimme mökille, enkä ollut muistanut pakata tuttipulloja mukaan. Eikä todellakaan viitsitty lähteä ajamaan 60km yhden vaivaisen pullon takia, kun nokkamukeja oli kuitenkin mukana. Aiemmin Elias on saanut pullosta maidon aina unille käydessään ja se on ollut sellainen rauhoittumishetki, josta kannetaan suoraan sänkyyn, sekä päivällä että illalla. Olin ajatellut pullosta luopumista syksylle, koska kuvittelin sen olevan hankala prosessi. Se kun tuntui olevan meille niin kovin tärkeä heti. Toisin kuitenki kävi, ja melkein järkyttyneen iloisina huomasimme, että unille meno käy edelleen tismalleen yhtä helposti kuin ennenkin, ehkä jopa helpommin johtuen myös tästä uudesta päivärytmistä.

Itselleen on aina hyvä vähän taputtaa

Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja nautiskelemme täysin rinnoin tästä perheen yhteisestä ajasta ja tästä syystä meistä kuuluu paljon normaalia vähemmän. Huomenna menemme aamulla mattopyykille ja päivällä suuntaamme linnanmäelle huvittelemaan. Ensi viikon maanantaina hurautammekin jo Tampereen suunnille viettämään nautinnollista kylpylälomaa :)

Olisi mahtavaa kuulla myös, MITÄ TEILLE KUULUU?? :)

Ja mitkä ovat olleet teidän pikkuisten ensimmäiset sanat?