Eilinen päivä oli aika mahtava. Uudet tuulet todellakin puhaltaa nyt tänne meillekin päin! Sain uuden työpaikan, omalta alalta ja ihan mahtavasta paikasta. Odotan jo innolla ja jännityksellä tulevaa. Juuri ennen puhelinsoittoa uudesta työstä, sain puhelun koskien päivähoitopaikkoja. Meille tarjottiin ihan tästä meidän vierestä perhepäivähoitopaikkaa. Kerroin toiveestamme päästä päiväkotiin, mutta mainitisin myös, että jos se on ainut vaihtoehto niin otamme sen ilomielin vastaan. Rouva puhelimen toisessa päässä oikein ystävällisesti lupasi selvittää, josko meille löytyisi tilaa jostain toivomastamme päiväkodista. Se tuli kuitenkin selväksi, että joku paikka varmasti löytyy ajallaan. Huh mikä helpotus siis.
Näiden puheluiden jälkeen hypin riemusta. Hetken päästä kuitenkin tihrustin jo itkua, ettei me tähän vielä pystytä. Antaahan joku varmasti ruokaa mun vauvalle, kun se ei itse osaa syödä. Eihän se vaan jää muiden lasten ulkopuolelle tai eihän sitä kohdella kaltoin. Miten joku ulkopuolinen voi ymmärtää lapseni tarpeita, joka ei niitä itse puhumalla osaa kertoa. Kai joku huolehtii, että vauvani saa tarpeeksi maitoa tai nestettä päivän aikana ja sitä rataa. Elias on vielä NIIIIN pieni. Tuntuu tällä hetkellä tosi pahalta. Uskon tämän kuitenkin olevan ihan hyvä aika ja Elias luultavasti tulee nauttimaan ihan suunnattoman paljon, kun on muita lapsia kokoajan ympärillä. Taitaa tämä olla triplasti rankempaa tälle äidille.
Illalla kun mieli taas vähän rauhoittui, aloin jo etsimään netistä hyviä sisätossuja, mietin vaihtoehtoja miten nimikoisin vaatteet ja raaputin listaa mitä tarhalaiselle pitää hankkia. Reppu ja tossut lähtivätkin jo tilaukseen. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa, pääpiirteittäin odotamme tulevaa kuitenki innolla. Kaikella on kai tapana järjestyä? Nyt kuitenkin "lomailelle" Eliaksen kanssa vielä kolmisen viikkoa ja otamme kaiken irti tästä yhteisestä ajasta.
