Aloitus - Meidän tarinamme

Oli kesä 2007, jolloin tapasin mieheni M:n, nykyisen kihlattuni ja lapseni isän. Tutustuttiin, ihastuttiin, pian jo seurusteltiin ja lopulta rakastuttiin. Oltiin silloin nuoria, itse vasta täyttänyt 14 ja mieheni 17. Seurustelu lähti sujumaan hyvin ja olimme onnellisia.

2008 lokakuussa päätimme mennä kihloihin vaikka olimmekin kovin nuoria, se vain tuntui silloin oikealta. 2009 keväällä päätin peruskouluni ja hain opiskelemaan parturi-kampaajaksi jonne myös pääsin. Muutimme yhteen, koska minä olisin joka tapauksessa joutunut vaihtamaan paikkakuntaa. Yhteiselo lähti rullaammaan paremmin kuin olisin uskonut ja tuntui että olen valinnut oikean ammatin itselleni.Tässä vaiheessa aloimme jo jonkin verran keskustelemaan perheen perustamisesta vaikka tiesimme, ettei se ihan vielä ole ajankohtaista. Molemmille oli kuitenkin selvää, että haluamme perustaa sen yhdessä - ja nuorena.

Tammikuussa 2010 M lähti armeijaan ja jäin yksin pyörittämään yhteistä kotiamme. Alku oli todella vaikeaa, kun joka päivä oli tottunut heräämään sen oman rakkaan vierestä ja nyt se olikin kovin kaukana. Aika alkoi kuitenkin kulumaan melko nopeasti ja viikkojen erossa oloon tottui pikkuhiljaa. Lomia oli kuitenkin lähes joka viikonloppu. Selvisi että M tulisi olemaan armeijassa kokonaisen vuoden, tuntui että koko maailma kaatuu. Tässä vaiheessa aloimme kuitenkin vakavammin miettimään yhteistä tulevaisuutta ja perhettä. Se piristi paljon ja auttoi jaksamaan. Aivan armeijan loppuvaiheilla päätimme, että kun se on ohi annamme lapselle mahdollisuuden tulla. Siitä huolimatta, että minulla olisi koulua vielä reilu vuosi jäljellä.

Tammikuussa 2011 M sitten palasi vihdoin kotiin ja jatkoimme seurustelua yhden suuren kokemuksen verran rikkaampina ja jätimme ehkäisyn pois - lapsella oli nyt lupa tulla. Aikaa kului, emmekä ottaneet asiasta turhaa stressiä. Aloimme etsimään uutta asunto, hieman isompaa jonne lapsikin tulevaisuudessa mahtuisi. Heinäkuussa lopulta muutimme.

Syksy lähestyi ja viimeinen vuosi koulussa alkoi. Lapsi alkoi pyörimään yhä enemmän mielessä ja tuntui etten koskaan tulisi raskaaksi. Syyskuussa päätimme pitää tuparit samaan aikaan kun viettäisimme M:n 21-vuotis synttäreitä. Päiväksi valitsimme 17. päivän joka oli mieheni virallinen synttäripäivä. Päivää ennen tätä ajattelin, että kuukautiseni ovat päivän myöhässä.. Olivat ne kyllä monesti aikasemminki olleet. Päätin kuitenkin varuiksi käydä ostamassa raskaustestin. Pelkäsin sitä jos olisinkin raskaana ja juhlisin oikein kunnolla, että vahingoittaisin lasta. Juhla-aamuna mies lähti kuuden aikaan töihin ja nousin hetken päästä ylös ja tein testin. Hetken kuluttua testiin ilmestyi todella haalea viiva - siinä oli siis kaksi viivaa. Ei voi olla totta, vihdoinkin!
Soitin mieheni samantien kotiin enkä kertonut syytä itkin vain hysteeristeti että äkkiä ja sanoin että ei ole kuitenkaan mikään hätänä. Kerroin miehelleni. Olimme onnellisempia kuin koskaan ja tiesimme uuden vaiheen elämässä alkaneen. Juhlin juhlat ilman alkoholia :)

Ennen joulua aloin suorittamaan opintojani ennakkona sisään, jotta kerkeisin valmistua - laskettu aika oli meinaan toukokuun puolessa välissä ja koulu olisi päättynyt vasta kesäkuun alussa. Onnistuin siinä ja valmistuin hyvin arvosanoin parturi-kampaajaksi keväällä. Pian poika jo syntyikin.

Nyt olemme 7 viikkoisen maailman suloisimman pojan vanhemmat ja tälläinen on lyhennetysti (melko pitkä tästä silti tuli..) meidän tarinamme. Tervetuloa tutut ja tuntemattomat seurailemaan meidän perheen arkea!