Valmiina päiväkotiin?

Eliaksen tuleva päiväkoti ja henkilökunta vaikuttavat mukavilta. Tällä hetkellä olen hoidosta siis hyvillä mielin. Koko ensiviikon tutustumme sinne rauhassa yhdessä. Maanantaina menemme alkuun vain pihalle leikkimään ja siitä sitten pikkuhiljaa sisätiloihin, sitten harjoitellaankin jo ruokailut heidän kanssaan ja lopulta myös päiväunet jne. Johtajan tapaamisessa Elias pääsi hetkeksi lasten kanssa pihalle leikkimään ja sai hepulit, kun kotiin olisi pitänyt lähteä. Se on kai ihan hyvä merkki? Mielummin näin päin kun toisinpäin. Eliaksen ryhmässä on yhteensä 10 lasta, vanhin on 2v3kk ja nuorin tasan 1-vuotias. Kaikki on siis aika samaa ikäluokkaa mikä on mielestäni erittäin hyvä.

Sataan kertaan olenkin jo toitottanut niistä meidän päiväkoti varusteista. Reppu me tilattiin Ebayn kautta, jostain kiinan mailta. Ihan vain halvan hinnan perässä. Eihän tuo ole aito vaikka myyntikuvissa siltä näyttikin teksteineen päivivineen, mutta osasinkin sitä odottaa. Eipä tuo meitä haittaa, ajaa varmasti asiansa, on meille mieluinen ja varmasti kestää meidän käyttötarkoituksessa edes hetken. Ollaan nyt kovasti harjoiteltu jo repun selässä kantamista. Ensimmäisellä kerralla se ei todellakaan ollut hauska juttu ja reppu sai sellaista kyytiä ettei tosikaan. Mutta pikkuhiljaa, kun äiti näytti esimerkkiä, alkoi se jo sujua kivuttomammin. Nyt reppu on jo ihan kiva kaveri ja siitä on hauska availla vetoketjuja. Reppuun mahtuu varmasti kaikki tarpeellinen.

Tossut tilasin Muksulasta ja vähän jäi kaivertamaan, kun seuraavana päivä ne olisi saanut -15% alennuksella toisesta paikasta. En jaksanut alkaa palauttelemaan. joten anti olla. Tykkään niistä kuitenkin hirmusen paljon. Isimies sai vähän hepulin, kun tilasin tossut koska meillähän on jo yhdet. Elias sai ne tuliaisiksi isomummolta jostain reissusta. Esitin etten muistaisi.. Hups. Halusin niiden kaveriksi kuitenkin myös sellaiset tossut, jotka sopii vaatteeseen kuin vaatteeseen ;) Pikkujuttu ja ehkä turhan pinnallista. Mutta eikö se voi joskus näinkin vähän mennä. 

Vaatteiden nimikointi on vielä työn alla. Tarramonsterin tarrojen toimitusaika on sen verran pitkä, ettei ne ehdi meille ajoissa. Käyn siis ehkä sittenkin ostamassa vain ohut kärkisen tekstiilitussin tai permanenttitussin.. Ulkovaatteita en kyllä tohdi tusseilla sotkea. Niihin ajattelin kokeilla apteekista saatavaa Leukoplast teippiä, johon kirjoitan sitten nimen. Kuulin vinkin, että se toimisi. Se urakaa tarvitsee ensi viikon aikana suorittaa :) Tilasin Eliakselle myös kaksi kappaletta omalla nimellä varustettuja tutteja, ettei hoidossa menisi ainakaan niin helposti sekasin. Tällä hetkellä Elias saa tutin vielä nukkumaan mennessään ja en aio siitä luopumisen kanssa ottaa nyt turhaa stressiä. Mukavempi Eliakselle, että saa nyt rauhassa tutustua hoitopaikkaan ja vasta sen jälkeen aletaan vieroittamaan siitä unitutista pois. 

Kiitävä aika

Miten tämä aika juokseekin näin siivillä. Perjantaina olimme vanhempieni luona "vahtimassa" pikkusisaruksiani, käytännössä siis kaverina vaan, sen verta isoja ne jo on. Touhuttiin pihalla ja Elias pääsi taas kaahailemaan mönkijän kyytiin ja pomppimaan trampoliinille. Ne ovat huippujuttuja aina mummolassa. Lauantaina sen sijaan mä lähdin pitkästä aikaa tyttöjen kanssa viettämään iltaa ja oli ihan tosi kivaa! Siitä onki aikaa, kun ollaan oltu koko porukka kasassa. Sunnuntaina kyläiltiin ympäriinsä ja käytiin hakemassa meille uudet rattaat. Niistä lisää myöhemmin.

Eilen meillä oli Eliaksen tulevalla päiväkodilla tapaaminen johtajan kanssa. Taisi se keskustelu olla jollain palvelusopimus keskustelu nimellä. Käytiin paljon läpi kaikkia päiväkodin lakijuttuja ja sitä minkälaista Eliaksen hoito tulee olemaan. Paikka vaikutti ainakin näin alkuun ihan mukavalta. Huomenna yksi Eliaksen ryhmän ohjaajista tulee meille kotiin käymään, keskustelemaan vähän siitä minkälainen Elias on. Koko ensi viikon sitten olemmekin tutustumassa ryhmän mukana päiväkodilla. 

Eilen käväisimme sen päiväkotitapaamisen jälkeen Jumbossa vähän ostoksilla. Nyt alkaa Eliaksen välikausi olla pikkuhiljaa kasassa. Toiset rukkaset vielä haluan ja ne toiset kurahousut on vielä ostamatta, mutta niillä ei ole kiirettä. Haalari tosin on edelleen vielä matkalla, samoin kengät. Ne meinaan tilasin eilen netistä, koska yhtiäkään hyviä ei löytynyt oikeassa koossa. Pipoja samoin tilasin netin välityksellä ja niitä odottelen saapuvaksi. Samalla ostosreissulla löysin meidän olkkariin kaksi aivan ihanaa sohvatyynyä ja totesin ettei ne sovi meidän maailman rumimpiin verhoihin, mutta ne olisi saatava niin päätimpä ostaa sitten uudet verhotkin. Ihan uutta ilmettä tuli! Esittelen teille nämä ihanat kodin jututkin, jahka yhdet teettämäni taulut saapuu ja saan ne seinälle.  

Uudet tuulet puhaltaa

Eilinen päivä oli aika mahtava. Uudet tuulet todellakin puhaltaa nyt tänne meillekin päin! Sain uuden työpaikan, omalta alalta ja ihan mahtavasta paikasta. Odotan jo innolla ja jännityksellä tulevaa. Juuri ennen puhelinsoittoa uudesta työstä, sain puhelun koskien päivähoitopaikkoja. Meille tarjottiin ihan tästä meidän vierestä perhepäivähoitopaikkaa. Kerroin toiveestamme päästä päiväkotiin, mutta mainitisin myös, että jos se on ainut vaihtoehto niin otamme sen ilomielin vastaan. Rouva puhelimen toisessa päässä oikein ystävällisesti lupasi selvittää, josko meille löytyisi tilaa jostain toivomastamme päiväkodista. Se tuli kuitenkin selväksi, että joku paikka varmasti löytyy ajallaan. Huh mikä helpotus siis.

Näiden puheluiden jälkeen hypin riemusta. Hetken päästä kuitenkin tihrustin jo itkua, ettei me tähän vielä pystytä. Antaahan joku varmasti ruokaa mun vauvalle, kun se ei itse osaa syödä. Eihän se vaan jää muiden lasten ulkopuolelle tai eihän sitä kohdella kaltoin. Miten joku ulkopuolinen voi ymmärtää lapseni tarpeita, joka ei niitä itse puhumalla osaa kertoa. Kai joku huolehtii, että vauvani saa tarpeeksi maitoa tai nestettä päivän aikana ja sitä rataa. Elias on vielä NIIIIN pieni. Tuntuu tällä hetkellä tosi pahalta. Uskon tämän kuitenkin olevan ihan hyvä aika ja Elias luultavasti tulee nauttimaan ihan suunnattoman paljon, kun on muita lapsia kokoajan ympärillä. Taitaa tämä olla triplasti rankempaa tälle äidille.

Illalla kun mieli taas vähän rauhoittui, aloin jo etsimään netistä hyviä sisätossuja, mietin vaihtoehtoja miten nimikoisin vaatteet ja raaputin listaa mitä tarhalaiselle pitää hankkia. Reppu ja tossut lähtivätkin jo tilaukseen. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa, pääpiirteittäin odotamme tulevaa kuitenki innolla. Kaikella on kai tapana järjestyä? Nyt kuitenkin "lomailelle" Eliaksen kanssa vielä kolmisen viikkoa ja otamme kaiken irti tästä yhteisestä ajasta.