Heissulivei

Meidän päiviin ei ole kuulunut mitään ihmeellistä joten tuntuu ettei pariin päivään ole ollut mitään kirjoitettavaa. Ei kyllä oikeastaan vieläkään hirveästi ole, mutta kirjoitetaan silti!

Ollaan aloitettu Eliakselle iltapuuro. Ja se on todettu kyllä loistotuotteeksi. Ensinnäkin se maistuu pojalle paremmin kuin hyvin ja toiseksi, se on tuonut taas levollisemmat yöunet takaisin. Taas porhalletaan se 12h unta palloon tyytyväisenä ennen kuin nälkä herättää. Okei, pari kertaa saa öisin rauhoitella poikaa tutin kanssa, mutta sen teen varmaan unissani koska ei ole häirinnyt omia uniani. Ne hampaat siis edelleenkin vain jatkaa kiusaamistaan. Nyt toinen kulmahammas pullottaa niin isosti ja näkyy sellanen valkoinen kuulakin siitä läpi. Voi toista, ja juuri sitä kohtaa sormella räpeltää kokoajan. Päivisin ei ole siis myöskään kiukuilta vältytty. Oma roolini täällä kotona Eliaksen kanssa on siis äitihahmon lisäksi ollut pelle hermanni ja vaikka mikä muu hahmo, kun yrittää kaikin keinoin viihdyttää poikaa. Naapureilla on varmasti hauskaa katsella ikkunoista kun hyppelen täällä hullun lailla, heh..

Koko viikon on ollut todella sateiset kelit ja ulos meno ei ole houkutellut. Eilen kuitenkin päätin että vaikka satais rättejä taivaalta niin me mennään ulos, täällä neljän seinän sisällä hajoo muuten pää. Niimpä siis lähdettiin ja alkuun sää näytti hyvältä, mutta puolet matkasta niitä rättejä sitten tulikin taivaalta. Ei kyllä haitannut, sadesuoja vaan vaunujen päälle ja Elias pääsi sateelta hyvin suojaan. Äiti sen sijaan kastui, mutta ihan virkistäväähän se oli. Parin tunnin lenkki vedettiin ja samalla poikettiin postissa josta noudin Elikasen uuden toppapuvun. Ajattelin esitellä sen teille vasta myöhemmin niin esittelen sitten samalla sekä minun että Eliaksen talvikamppeet! Eilen tilasin itselleni talveksi yhdet kengät ja tänään olis tarkoitus mennä Jumboon kun M tulee töistä ja käydä etsimässä mulle toiset "siistimmät" talvipopot ja jotain asusteita talveksi. Muita suunnitelmia viikonlopulle ei vielä ole.

herkkuruokaa

Tänään on neljä vuotta siitä kuin minua "kosittiin". Yhteisin tuumin me käytännössä kihlauduttiin, mutta päivä tuli ihan puun takaa. Aika kyllä juoksee ihan siivillä. Muistan niin hyvin ne kaikki ihanat ensi hetket kun varovasti hivuttauduttiin aina lähemmäksi toisiamme, makoilimme sängyssä aamusta iltaan vain ollen, vatsa oli täynnä perhosia ja jokainen pusu ja hetki oli niin kovin jännittävä. Yhteistä taivalta on reilu viisi vuotta jo takana ja avioliittoon lipauduttiin jo reilu vuoden seurustelun jälkeen. Häitä on jo suunniteltu, mutta en täällä paljasta koska niitä vietetään, koska moni perheenjäsen ja tuttavakin tätä blogia seurailee. Mielettömän kova hääkume kyllä jyllää täällä......

Meillä on ollut tapana vuosipäivinä viettää aikaa yhdessä ja tänäkään vuonna ei siitä perinteestä poikettu. Vietiin Elias isovanhemmilleni pariksi tunniksi kun M tuli töistä ja suunnattiin meidän luottoykkösravintolaan syömään. Flamingon Parilla Steak Houseen. Ihan taivaallista ruokaa lihan ystävälle, kannattaa kokeilla jos lähellä liikkuu! Otettiin oikein kunnon menut kerrankin. Itse söin alkupalaksi valkosipuli-yrtti marinoituja etanoita, pääruoaksi härän sisäfileestä pippuripihvin valkosipuli-kermaperunoilla ja jälkiruoaksi suklaabrownien vaniljajätskillä. NAM! (kyllä, olen edelleen herkkulakossa, mutta tämä päivä on kerran vuodessa niin katsoin itseni oikeutetuksi nauttia tämän jälkkäri!) Maha pullollaan lähdettiin sitten hakemaan Elias hoidosta ja tultiin suoraan kotiin. 

Tällä naamalla lähdettiin tänään liikkeelle. 

Teki kyllä hyvää tämä pienikin hetki rauhallista kahden keskeistä aikaa, meinaan viime viikko ja viime päivät ovat olleet himppusen rankkoja. Eliasta siis hampaat kiusaa oikeen toden teolla, kiukuttelua siis on ilmassa todella paljon. On kaikki siivoamiset ja kotihommat jäänyt kyllä sivuun kun toinen vaatii huomion ihan kokoajan ja saa olla keksimässä mitä ihmeellisimpiä temppuja, että pysyy edes hetken tyytyväisenä. On se kyllä silti vaan niin ihana poika, enempi tekee vaan pahaa kun ei voi toisen oloa enempää helpottaa ja selvästi on huono olla. Höh. Ehkä tämä tästä. Saisi jo ne hampaat tulla läpi asti niin loppuisi kiusa edes hetkeksi.