Parturissa

Tuntuu jotenkin todella hankalalta kirjoittaa, kun olen viime aikoina ollut niin säällittävän laiska blogin suhteen. Turhaa alan selittelemään miksi on ollut niin hiljaista, koska ei sille mitään kunnollista syytä ole. Elämä vaan tuntuu olevan tällä hetkellä todella hektistä ja kiireistä. Yritän myös ottaa vielä kaiken irti siitä, että saan viettää aikaa kotona Eliaksen kanssa.

parturin penkissä

Viime viikko tutustuttin päiväkotiin, ja tällä hetkellä olen sen aloituksen suhteen luottavaisin mielin. Oma työn aloitus jännittää ehkä jopa enemmän, kuin Eliaksen hoito. Toki sekin jännittää, mutta luulen minun olevan se jolle se on kovempi paikka. Viime viikolla sain myös suoritettua sen autokoulun kakkosvaiheen pois alta, ja se on pyyhittynä kalenterista. Mitään sen erikoisempaa emme kai ole tehneet. Oltu kotosalla, nautittu, leikitty ja ulkoiltu. 

Uuden arjen alkua on pohjustettu sillä, että vaatteita on saatu nimikoitua ja Elias pääsi tänään ensimmäistä kertaa parturiin. Itse siis kotona tottakai parturoitiin. Se oli haastavaa, mutta siitä selvittiin (oli selviydyttävä) kymmenessä minuutissa. Sen enempää ei herra pysynyt aloillaan. Ensimmäinen hiuskiehkurakin taltioitiin vauvakirjan väliin... :) 

Parturoinnin jälkeen vielä hetken aikaa oli ärsytystä ilmassa

Kodin uutta ilmettä

Tässä teille hieman esittelyä meidän olohuoneen uudesta ilmeestä. Aikaisemminhan meillä oli sellainen purppuran värinen matto, samoin verhot ja pari samaan värikastiin sopivaa koristetyynyä. Mua suoraan sanottuna oikein ällötti jo ne värit. Yöks yök yök, liian raskasta ja tunkkaista. Olin luvannut ja sopinut M:n kanssa, etten tähän asuntoon ostaisi enään mitään uutta, koska oman asunnon etsintä on kokoajan käynnissä. Emme siis voi tietää koska oikea astuu eteen ja pääsemme laittamaan ihan ihka omaa kotia.

Olemme nyt kuitenkin päättäneet, että etsimme asuntoa rauhassa, emmekä kiirehdi. Alkukesästä teimme jo pari asuntotarjousta, mutta luojan kiitos emme hyväksyneet vastatarjouksia. Olisimme jo nyt katuneet niitä. Parempi siis nyt katsella rauhassa vaihtoehtoja läpi. Tämän päätöksen myötä halusin tästä asunnosta edes vähän mieluisamman, ja sain luvan kanssa ostaa jotain pientä. 

Hemtexistä löysin alla näkyvät kaksi ihanaa sisustustyynyä ja niistä syttyi samantien inspiraation poikanen. Yksinkertaista, mustaa, valkoista ja harmaata. Saman puljun sisältä etsin meille sitten uudet verhotkin. Olin kaavaillut kokonaan valkoisia verhoja, mutta jostain syystä katseeni iskeytyikin paneeliverhoihin. Niissä valkoinen ei jostain syystä näyttäny kivalta ja päädyimme yhdessä mustaan ja harmaaseen, jotka kävivät parhaiten näiden tyynyjenkin kaveriksi. Kun sain verhot ripustettua ja tyynyt paikalleen, sekä raahasin varastosta valkoisen maton kehiin kävi mielessäni, että nyt olisi hyvä hetki teettää pari Eliaksen 1v. kuvaa seinälle, joka huutaa tyhjyyttään. Tuotteet tuli nopeasti Ifolorilta ja samana päivänä kipaisimme Ikeasta sopivat kehykset. 

Nyt olen taas hetken aikaa edes vähän tyytyväisempi kotiimme ja jaksan ehkä vielä hetken odotella sitä oman kodin laittoa. Verhot tosin kaipaavat minilyhennyksen ja painot, sen verran vinksallaan roikkuu....

Melkein ehdin jo huijata. Keittiön puolelle haluan ehdottomasti vielä maton. Kuten olen ennenkin maininnut, en voi sietää näitä lattioita. Eli mattoa lisää peittämään tota kauheutta. Joku mustavalkoinen matto on hakusessa. Ikeasta ei löytynyt sopivaa, koska matto ei saa olla kovin iso. En osaa vielä päättää, että haluanko vain sellasen käytävämaton kokoisen kaistaleen pöydän ja jääkaapin väliin, vaiko ruokapöydän alle isompi kokoisen maton. 

Tälläistä tällä kertaa, nyt valmistaudumme viikonlopun viettoon! :)

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Valmiina päiväkotiin?

Eliaksen tuleva päiväkoti ja henkilökunta vaikuttavat mukavilta. Tällä hetkellä olen hoidosta siis hyvillä mielin. Koko ensiviikon tutustumme sinne rauhassa yhdessä. Maanantaina menemme alkuun vain pihalle leikkimään ja siitä sitten pikkuhiljaa sisätiloihin, sitten harjoitellaankin jo ruokailut heidän kanssaan ja lopulta myös päiväunet jne. Johtajan tapaamisessa Elias pääsi hetkeksi lasten kanssa pihalle leikkimään ja sai hepulit, kun kotiin olisi pitänyt lähteä. Se on kai ihan hyvä merkki? Mielummin näin päin kun toisinpäin. Eliaksen ryhmässä on yhteensä 10 lasta, vanhin on 2v3kk ja nuorin tasan 1-vuotias. Kaikki on siis aika samaa ikäluokkaa mikä on mielestäni erittäin hyvä.

Sataan kertaan olenkin jo toitottanut niistä meidän päiväkoti varusteista. Reppu me tilattiin Ebayn kautta, jostain kiinan mailta. Ihan vain halvan hinnan perässä. Eihän tuo ole aito vaikka myyntikuvissa siltä näyttikin teksteineen päivivineen, mutta osasinkin sitä odottaa. Eipä tuo meitä haittaa, ajaa varmasti asiansa, on meille mieluinen ja varmasti kestää meidän käyttötarkoituksessa edes hetken. Ollaan nyt kovasti harjoiteltu jo repun selässä kantamista. Ensimmäisellä kerralla se ei todellakaan ollut hauska juttu ja reppu sai sellaista kyytiä ettei tosikaan. Mutta pikkuhiljaa, kun äiti näytti esimerkkiä, alkoi se jo sujua kivuttomammin. Nyt reppu on jo ihan kiva kaveri ja siitä on hauska availla vetoketjuja. Reppuun mahtuu varmasti kaikki tarpeellinen.

Tossut tilasin Muksulasta ja vähän jäi kaivertamaan, kun seuraavana päivä ne olisi saanut -15% alennuksella toisesta paikasta. En jaksanut alkaa palauttelemaan. joten anti olla. Tykkään niistä kuitenkin hirmusen paljon. Isimies sai vähän hepulin, kun tilasin tossut koska meillähän on jo yhdet. Elias sai ne tuliaisiksi isomummolta jostain reissusta. Esitin etten muistaisi.. Hups. Halusin niiden kaveriksi kuitenkin myös sellaiset tossut, jotka sopii vaatteeseen kuin vaatteeseen ;) Pikkujuttu ja ehkä turhan pinnallista. Mutta eikö se voi joskus näinkin vähän mennä. 

Vaatteiden nimikointi on vielä työn alla. Tarramonsterin tarrojen toimitusaika on sen verran pitkä, ettei ne ehdi meille ajoissa. Käyn siis ehkä sittenkin ostamassa vain ohut kärkisen tekstiilitussin tai permanenttitussin.. Ulkovaatteita en kyllä tohdi tusseilla sotkea. Niihin ajattelin kokeilla apteekista saatavaa Leukoplast teippiä, johon kirjoitan sitten nimen. Kuulin vinkin, että se toimisi. Se urakaa tarvitsee ensi viikon aikana suorittaa :) Tilasin Eliakselle myös kaksi kappaletta omalla nimellä varustettuja tutteja, ettei hoidossa menisi ainakaan niin helposti sekasin. Tällä hetkellä Elias saa tutin vielä nukkumaan mennessään ja en aio siitä luopumisen kanssa ottaa nyt turhaa stressiä. Mukavempi Eliakselle, että saa nyt rauhassa tutustua hoitopaikkaan ja vasta sen jälkeen aletaan vieroittamaan siitä unitutista pois. 

Kiitävä aika

Miten tämä aika juokseekin näin siivillä. Perjantaina olimme vanhempieni luona "vahtimassa" pikkusisaruksiani, käytännössä siis kaverina vaan, sen verta isoja ne jo on. Touhuttiin pihalla ja Elias pääsi taas kaahailemaan mönkijän kyytiin ja pomppimaan trampoliinille. Ne ovat huippujuttuja aina mummolassa. Lauantaina sen sijaan mä lähdin pitkästä aikaa tyttöjen kanssa viettämään iltaa ja oli ihan tosi kivaa! Siitä onki aikaa, kun ollaan oltu koko porukka kasassa. Sunnuntaina kyläiltiin ympäriinsä ja käytiin hakemassa meille uudet rattaat. Niistä lisää myöhemmin.

Eilen meillä oli Eliaksen tulevalla päiväkodilla tapaaminen johtajan kanssa. Taisi se keskustelu olla jollain palvelusopimus keskustelu nimellä. Käytiin paljon läpi kaikkia päiväkodin lakijuttuja ja sitä minkälaista Eliaksen hoito tulee olemaan. Paikka vaikutti ainakin näin alkuun ihan mukavalta. Huomenna yksi Eliaksen ryhmän ohjaajista tulee meille kotiin käymään, keskustelemaan vähän siitä minkälainen Elias on. Koko ensi viikon sitten olemmekin tutustumassa ryhmän mukana päiväkodilla. 

Eilen käväisimme sen päiväkotitapaamisen jälkeen Jumbossa vähän ostoksilla. Nyt alkaa Eliaksen välikausi olla pikkuhiljaa kasassa. Toiset rukkaset vielä haluan ja ne toiset kurahousut on vielä ostamatta, mutta niillä ei ole kiirettä. Haalari tosin on edelleen vielä matkalla, samoin kengät. Ne meinaan tilasin eilen netistä, koska yhtiäkään hyviä ei löytynyt oikeassa koossa. Pipoja samoin tilasin netin välityksellä ja niitä odottelen saapuvaksi. Samalla ostosreissulla löysin meidän olkkariin kaksi aivan ihanaa sohvatyynyä ja totesin ettei ne sovi meidän maailman rumimpiin verhoihin, mutta ne olisi saatava niin päätimpä ostaa sitten uudet verhotkin. Ihan uutta ilmettä tuli! Esittelen teille nämä ihanat kodin jututkin, jahka yhdet teettämäni taulut saapuu ja saan ne seinälle.  

Kuulumisia

Voisi olla korkeaaika taas kirjoitella vähän niitä tavallisia kuulumisia!

Meille kuuluu oikeastaan todella hyvää. Asiat alkaa olla syksyä ajatellen järjestyksessä. Olen saanut irtisanottua itseni vanhasta paikasta, uuden työsopimuksen kirjoitus on huomenna, Eliaksen hoitopaikka varmistui päiväkodista johon ensimmäisenä toivoimme ja kaikki verokortit sun muut viralliset paprut alkaa olla järjestyksessä. Voin jo melkein huokaista siis helpotuksesta. Yksi asia, joka täytyisi vielä nyt syksyllä hoitaa pikimmiten, on autokoulun kakkosvaihe. Siis miten ihmeessä mä oon voinu vaan unohtaa koko asian!! Mulla menee ajokortti vanhaksi syyskuun lopussa, alkaa sen kanssa siis tulla kiirus.

Toissapäivänä olimme Jumbossa shoppailemassa ja Eliaksella alkaa olla nyt aika hyvä määrä vaatetta taas kaapissa. Vielä tarvitsee ostaa muutamat yökkärit, sukkia ja sukkiksia. Sitten taidammekin pärjätä näillä vermeillä. Välikausivaatetus on aiheuttanut vähän päänvaivaa. Nyt on kuitenkin takki jo hankittuna ja puvun pitäisi olla matkalla. Suurimmat siis pois alta. Housut, toiset kuravaatteet, kumisaappaat sekä lenkkarit/vk-kengät tarvitsee vielä metsästää ja sitten muutamat hanskat ja hattuja. Ne uskon kuitenki löytäväni paljon helpommalla, kuin esimerkiksi haalarin. Meidän tulevan tarhalaisen reppu ja sisätossutkin ovat tulleet ja enään olisi tilauksessa jotain nimikointitarroja. Sitten alkaa sekin puoli olla hoidossa. Näistä aiheista kirjottelen enemmän kun kaikki saapuvat kotiin asti.

Mitenkäs sitten itse päähenkilö Elias jakselee? Eliakselle on nyt kesän aikana tullu valtava määrä hampaita lisää. Tai no valtava ja valtava. Neljä postihammasta on jo komeina suussa ja niiden lisäksi neljä alhaalla ja neljä ylhäällä. Tällä hetkellä herra taitaa tehdä niitä kovalla rytinällä lisää, koska pari viime päivää on ollut tosi kiukkuisia. Ruokakaan ei oikein maistu. Vaikka ne hampaat kiusaa niin Elias on niin reipas ja iloinen poika, että joka päivä saa kyllä todeta kuinka onnellinen ja ylpeä sitä saakaan olla. Pääasiassa saan kuitenkin ikuistaa kameraan iloisia hymyjä ja naurahduksia ja onnellisia leikkihetkiä.

Mitä teille kuuluu?

Uudet tuulet puhaltaa

Eilinen päivä oli aika mahtava. Uudet tuulet todellakin puhaltaa nyt tänne meillekin päin! Sain uuden työpaikan, omalta alalta ja ihan mahtavasta paikasta. Odotan jo innolla ja jännityksellä tulevaa. Juuri ennen puhelinsoittoa uudesta työstä, sain puhelun koskien päivähoitopaikkoja. Meille tarjottiin ihan tästä meidän vierestä perhepäivähoitopaikkaa. Kerroin toiveestamme päästä päiväkotiin, mutta mainitisin myös, että jos se on ainut vaihtoehto niin otamme sen ilomielin vastaan. Rouva puhelimen toisessa päässä oikein ystävällisesti lupasi selvittää, josko meille löytyisi tilaa jostain toivomastamme päiväkodista. Se tuli kuitenkin selväksi, että joku paikka varmasti löytyy ajallaan. Huh mikä helpotus siis.

Näiden puheluiden jälkeen hypin riemusta. Hetken päästä kuitenkin tihrustin jo itkua, ettei me tähän vielä pystytä. Antaahan joku varmasti ruokaa mun vauvalle, kun se ei itse osaa syödä. Eihän se vaan jää muiden lasten ulkopuolelle tai eihän sitä kohdella kaltoin. Miten joku ulkopuolinen voi ymmärtää lapseni tarpeita, joka ei niitä itse puhumalla osaa kertoa. Kai joku huolehtii, että vauvani saa tarpeeksi maitoa tai nestettä päivän aikana ja sitä rataa. Elias on vielä NIIIIN pieni. Tuntuu tällä hetkellä tosi pahalta. Uskon tämän kuitenkin olevan ihan hyvä aika ja Elias luultavasti tulee nauttimaan ihan suunnattoman paljon, kun on muita lapsia kokoajan ympärillä. Taitaa tämä olla triplasti rankempaa tälle äidille.

Illalla kun mieli taas vähän rauhoittui, aloin jo etsimään netistä hyviä sisätossuja, mietin vaihtoehtoja miten nimikoisin vaatteet ja raaputin listaa mitä tarhalaiselle pitää hankkia. Reppu ja tossut lähtivätkin jo tilaukseen. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa, pääpiirteittäin odotamme tulevaa kuitenki innolla. Kaikella on kai tapana järjestyä? Nyt kuitenkin "lomailelle" Eliaksen kanssa vielä kolmisen viikkoa ja otamme kaiken irti tästä yhteisestä ajasta.

Täytettä kaappiin

Viime viikolla, minun lampsiessa työhaastatteluun ja äitini tullessa katsomaan Eliasta äiti soitti perään ja kysyi, että missä Eliaksen vaatteet. Ihmettelen kysymystä, koska luulin äitini tietävän missä ne on. No kyllähän se tiesi, vaan ei siellä ollut yhtäkään oikeen keliin sopivaa vaatetta. Osa tottakai oli pesussa, mutta sillä hetkellä oikeasti tajusin että ei hitto eihän sillä lapsella ole oikein vaatteita!! Aiemmin samalla viikolla siis tyhjäsin vaatekaapin pienistä ja nyt kesällä meidän ollessa mökillä ja muualla maaseudun rauhassa, ei paljoakaan vaatteita ole tarvittu ja olen ollut asialle täysin sokea. Heti viikonloppuna näin  oivan hetken päästä pikaisesti kaupoille hakemaan muutaman vaatekappalleen täydentämään varastoa. Samaan aikaan tilailin myös hieman välikausivaatteita netistä ja tarkoitus olisi tässä parin viikon sisällä mennä uudemman kerran ihan ajan kanssa shoppailemaan Eliakselle vaatetta. Mulla on oikeen orpo olo, kun niitä vaatteita tosiaan on aika vähän. Kyllä meillä shortsia ja t-paitaa löytyy vielä, mutta nyt on ollut jo taas niitäkin päiviä ettei niissä tarkene. Jotain hyvää kai tässäkin on. Olen oppinut olemaan ostelematta, yleensä kun mulla on ollu vähän tapana keksiä kaikesta tarpeellista ja hyvää ja sitten suurin osa jää käyttämättä... Niin ja toki se, että kerrankin voin taas hyvällä omalla tunnolla shoppailla!

Paita vasen - Villervalla
Paita keskellä - Kappahl
Paita oikea - H&M

Housut vasen - H&M
Housut oikea - Villervalla (takataskuissa ihanat tähdet!)

Yöpaita - H&M (yöhousut eivät päässeet kuvaan)
Collareita 3kpl - Kappahl
Perus huppari - H&M

Tässä vielä kaksi kuvaa mun kesän suurimmista rakkauksista! Kengät joihin rakastuin tulisesti (ja millaisia haukuis aikaisemmin alas maan rakoon) ja vihdoin kauan haaveilemani lisäsalama kameraan! Näiden lisäksi oma vaatekaappini on saanut täytettä parilla uusilla farkuilla, paidalla ja nahkatakilla.. :)

Alamme pikkuhiljaa siirtymään takaisin normaaliin arkiseen postaustahtiin, toivottavasti! Musta olis ihan kauhean kiva toteutella jotain toivepostauksia asiasta kuin asiasta, joten ottaisin toiveita mielelläni vastaan. Jätäthän siis oman toiveesi kommenttiboksiin :)