Mitä meille kuuluu?

Taitaa olla taas viikko vierähtänyt viime postauksesta. Ei meinaa tunnit riittää näissä vuorokausissa tai pikemminkin päivät ei meinaa riittää viikoissa.

Kiirettä siis pitää. Eliasta ei voi jättää edes sekunniksi "omien leikkien" pariin. Kun istun pojan kanssa lattialla, niin nätisti usein ajellaan lemppari puuautolla ja päästellään hassuja autoa muistuttavia ääniä, tai heitellään palikoita kilpaa. Elias on siitä ihan haltioissaan ja tykkää leikkiä. Tyhmänä monesti ajattelen, että nyt leikkii niin kiinnostunenaa, että ehdin ihan vain nopeasti käydä vaikka vessassa. Väärässä olen, aina. Heti kun äidin jalat lähtee liikkeelle niin joko Elias keksii jonkun kielletyn leikin tai sitten tulee roikkumaan lahkeeseen. Fiksu poika, kaipaa selkeesti kaveria (miten ois vaikka sisko tai veli??? <3).

Kuten fb-kuvakaappauksesta käy ilmi, niin Elias nousee tukea vasten seisomaan nyt joka paikkaan. Sieltä pinnasängystä se taito keksittiin. Tänään myös tepasteltiin ekat huterat konttausaskeleet.

 Voitte kuvitella kuinka hankalaa tämän seuran kipeän söpöliinin kanssa on yrittää pakata. Muuttoon on viikko ja kaksi päivää..... Vasta tarpeettomat astiat ja muut keittiön turhakkeet on saatu laatikoihin. Ehkä viikonloppuna saa tai pitää saada kaikki pakattua, paitsi tietenkin ne mitä tarvitaan vielä pakosti käytössä. Kylläpä tämä tästä. Ihmettelen ettei mitään stressiä ole onneksi iskenyt, niin innoissani muutosta olen! Olen jo M:llekkin höpötellyt kuinka Eliaksen mentyä nukkumaan lämmitetään sauna ja täytän sen kynttilöillä ja rentoudutaan oikeen romanttisissa merkeissä (tuo jääräpää on kyllä varmaan maailman epäromanttisin ihminen, mutta ajattelin yrittää!)... 

Myös motivaatio laihdutukseen on tallessa. 15 päivässä painoa on tippunut 3,2 kg. Salilla olen käynyt 4-5 kertaa viikkoon. Myös herkuttomuus on onnistunut ja hedelmät maistuu! Syömisen säännöllisyys meinaa taas olla vähän hukassa kun on niin paljon muuta hommaa, mutta parempi se on silti kuin ennen uutta vuotta. Ehkä muuton jälkeen saan siihenkin uuden tasapainon. MINÄ ONNISTUN!

Kiipeilyä

Meidän viikko on alkanut oikein mukavasti! Tai melkein onkin jo taas viikonloppu. Paljon on asioita tässä hoideltu ja nyt on tämä asunto jo irtisanottu, uudet vuokrasopimukset kirjoitettu, muuttoilmoitukset tehty ja soiteltu kaikki yritykset joihin osoite ei automaattisesti päivity. Seuraavaksi pitäisi kotivakuutus siirtää sekä tehdä uusi sähkösopimus. muuttolaatikoitakin haettiin eilen iso kasa ja pitäisi varmaan alkaa jo pakkaamaan. 25.pv saadaan avaimet! Mulla olis miljoona sisustushaavetta mitä uuteen kotiin haluaisin toteuttaa, mutta tuo toinen puolisko yrittää puhua minulle järkeä, koska tuolla ei varmastikkaan tulla asumaan kuin maksimissaan vuosi... Ja minut tuntien, ne uudet sisustushaaveet eivät käy sitten enää yks yhteen kun oma koti ostetaan =D

Eliaksella ilmeni viime viikonlopulla jotain allergista ihottumaa. Emme ole varmoja johtuuko se banaanista vaiko uudesta huuhteluaineesta. Nyt ihottuma on lähes parantunut, kun nämä molemmat on otettu pois käytöstä. Testataan sitten hetken kuluttua mahtaako jompi kumpi näistä olla sen aiheuttaja. Onneksi ihottuma ei ole Eliasta itseään häirinnyt. Maanantaina vihdoin muistettiin laskea pinnasängyn pohja alas. Luojan kiitos vahinkoa ei ennättänyt sattumaan, mutta yksi aamu kun oli vessassa ja elias heräili sillä välin sängyssään, niin kun tulin takasin niin siellä se seisoskeli ja kiikku sängyn viereistä lipastoa vasten. Oli siis puoliksi sängyssä ja puoliksi lipaston päällä. Sänky on pitänyt jo pitkään laskea, kun kyllähän elias on polviseisontaan jo noussut ja se riittää siihen että tuolta sängystä pääsee tippumaan... Onneksi nyt ei sitä vaaraa ole ja vahinkoa ei sattunut.

Ja jos joku säikähtää niin nämä kuvat on otettu eri tilanteesta ja M seisoi kokoajan ihan vieressä vahtimassa ettei Elias tipu, kun minä otan kuvaa. Mutta näin herra oppi siellä sängyssä kiipeilemään!

Sitten vielä vähän laihdutusasiaa. Tästähän olen täällä kirjotellut, mutta se on ollut sellasta jojoilua painon kanssa vaan. Plaah. Nyt tein kuitenkin uudenvuoden lupauksen, että otan itseäni niskasta kiinni ja kiloista on päästävä eroon. Joululahjaksi sainkin 3kk yhdistelmäkortin kuntosalille, mitä olin toivonut.  Myös herkkulakossa olen, mitään aikaa en ole määritellyt, mutta pyrin olemaan mahdollisimman pitkään erossa herkuista kokonaan. Minulle ei sovi mikään kerran viikossa muutama karkki, koska se ei tosiaan onnistu kun niin perso makealle olen. Olen myös pyrkinyt terveellisempiin elintapoihin ylipäätänsä. Mitään diettiä en ole aloittanut, enkä aloita, mutta olen lisännyt paljon kasviksia ja hedelmiä ruokavalioon ja yritän syödä säännöllisesti. Ennen söin nimittäin tasan kerran päivässä kun ruuan tein iltapäivällä ja nälkähän oli niin kova että sitä tuli lapattua siihen malliin suuhunkin. 

Näin kymmenen päivän jälkeen olen itsestäni jo ylpeä ja jotenkin on sellainen tunne, että kerrankin onnistun. Olen nyt sen päättänyt. Harkitsen myös, joskos osallistuisin toukokuussa Naisten kymille hölkkäämään! Siinä olisi hyvä lisätavoite :)

Eilisen syömistä ja liikuntaa:

Aamupala: 1 banaana, 1 kiiwi, 1 omena ja lasillinen sokeritonta mehukeittoa

Lounas: Savulohisalaatti + juomaksi vettä

Välipala: 1 omena, 1 kiiwi ja vähän viinirypäleitä

Päivällinen: Kaksi täytettyä tortillaa (jauheliha, kurkku, paprika, tomaatti, salaatti, smetana) + lasi maitoa

Liikunta: Vaunulenkki 45min + kuntosali 1,5h (juoksumatolla 40min hölkkää, 10min soutu, 15min pyöräily ja loput lihaskuntoa)

Ps. Pahoittelut huonolaatuisista kuvista...