Viimeinen lomaviikko

Allasbaarissa jätskillä

Autoilua hotelliaulassa

pienemmässä lasten altaassa

Hotelliaamiaisella

"Käärmesuihkun" kimpussa

Kunnon mättöruokailua lomalla

Isin kanssa isossa lastenaltaassa

Ideaparkissa väsynyt shoppailija

Maanantaista keskiviikkoon vietimme ratkiriemukasta ja ihanaa kylpylälomaa Rantasipi Nokia Edenissä. Paikka oli erinomainen juuri pienen lapsen kanssa olemiseen. Kylpylästä löytyi kaksi erillistä lasten allasta, joissa oli erilaisia liukumäkiä, suihkulähteitä, leluja ja muita virikkeitä. Lämpötila sekä ilmassa että altaissa oli tarpeeksi paljon, ettei todella tarvinnut palella. Elias olisi viihtynyt altaissa aamusta iltaan, mutta välillä piti ikävä kyllä käydä syömässä ja päiväunillakin.. :) Jännitin etukäteen nukkumista hotellissa, koska käytössämme oli vain se yksi ainut tila. Jännitys oli turhaa, koska Elias nukahti alle minuutissa jokaisella kerralla, niin päiväunille kuin yöksikin. 

Tiistaina kävimme uintien välissä pyörähtämässä Tampereella ja söimme The Grill nimisessä ravintolassa. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja vatsat tuli täyteen. Eliaskin sai omat ranskalaiset, suolattomina. Maistui myös pikkuherralle! Muutoin itse söimme Hotellin ravintoloissa koko perhe, Eliaksella tosin oli omat ruuat aina mukana. Aamiaiset tottakai oli automaattisesti hotellin puolesta ja siellä herkuttelimme kaikki samoja ruokia. Pitkästä aikaa voin taas kehua hotelliaamiaista, tuntuu meinaan että sen taso on laskenut monissa paikoissa, joissa olemme käyneet. Nyt ei kuitenkaan ollut valittamista ja Eliaskin söi kyllä hyvällä ruokahalulla kaikkea. Iltapuuro oli ainut "ongelma". Ratkaisimme sen kuitenkin ostamalla kaupasta Muksu kaurapuurojauhetta ja näin ollen saimme sen valmistettua hotellihuoneessa vedenkeittimen kanssa. 

Keskiviikkona hotelliluovutuksen jälkeen ajelimme Ideaparkkiin Lempäälään, joka sijaitsi matkamme varrella. Siellä vierähti viitisen tuntia shoppailessa, sekä pysähdyimme syömään Panco Villaan. Sielläkin ruoka oli äärettömän hyvää, niin kuin aina kyseisessä paikassa. Tosin siellä emme koskaan syö muuta kun burgereita. Reissun ostoksia esittelen myöhemmin.

Keskiviikkona meille pyörhäti mittariin M:n kanssa kuusi kokonaista vuotta yhdessä ja seitsemäs vuosi on virallisesti startannut. Emme sitä sen ihmeellisemmin reissussa viettäneet, mutta nyt viikonloppuna varmasti jotain teemme. Elias jäi mummun ja papan kanssa viikonlopuksi vielä mökille, kun me ajelimme tänään aamupäivällä sieltä kotiin. Meillä olisi edessä siis kokonainen viikonloppu ihan vain kaksin. Hurjaa ja samalla myös todella ihanaa. Saa nähdä mitä keksitään. Ainakin on aikaa toisillemme. En kyllä voisi onnellisempi juuri olla, rakastan tuota miestä niin mahdottoman paljon. On kyllä tainnut käydä flaxi vai miten se meni.. ;) Ja se miten ihana pojan olemmekaan aikaan saaneet <3 Tästä on hyvä jatkaa ja palata maanantaina arkeen, kun isimies palaa takaisin sorvin ääreen. Olemme viettäneet ihanan ja ikimuistoisen kesäloman yhdessä perheenä. Toivottavasti muillakin on ollut mukava kesä.

Laatuaikaa

Eilen oltiin Eliaksen kanssa helsingissä moikkaamassa muita äitejä lapsineen. Osa oli ennestään tuttuja ja osa uusia tuttavuuksia. Emme olleet kovin suunnitelleet tätä tapaamista ja sen kyllä huomasi. Aikamme mietittyämme, totesimme ettei lähettyvillä oikein ole mitään paikkaa mikä olisi lapsien kannalta helppo, joten päädyimme vain kahvilaan. Saimme vaunuarsenaalin parkkiin ja mahduimme kaikki pöydän ääreen, mutta yritä siinä nyt sitten pitää aloillaan 7 eri-ikäistä lasta, jotka eivät millään malttaisi vain istua. Oli siis hieman fiasko keikka, mutta ei se mitään, ensikerralla sitten! ;)

Tulevan viikonlopun olemme pyhittäneet vain ja ainoastaan meidän ihanalle parisuhteellemme. Lapsen myötä arki on muuttunut entistäkin arkisemmaksi ja Eliaksen viedessä kaiken huomion, päivän höpinät on yleensä luokkaa annatko Elikselle ruuan tai pesetkö pyllyn. Ei nyt ihan, mutta melkein. On siis luonnollisestikkin jäänyt tämä parisuhde hieman taka-alalle. Toki meillä on iltaisin aikaa ja nautimme ajasta suunnattomasti, jonka vietämme myös yhdessä perheenä. Ongelmia se ei siis silti ole tuottanut. 

Sitä kuitenkin joskus kaipaa jotain, missä voi todellakin päästä pois arjen keskeltä. Niimpä varasimme hotellin vain meille kahdelle, naapurimaastamme Virosta. Hurjaa vai mitä. Lauantaina aamusta suuntaamme laivalla merten yli ja suuntaamme hotellille, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Päivän suunnitelmiin kuuluu myös shoppailua Rocca al Mare nimisessä kauppakeskuksessa ja ruokailua jossain mukavan oloisessa ravintolassa. Loppuillasta meitä odottaa huoneessa oma poreallas, pullo kuohuvaa kera suklaan ja mansikoiden. Sunnuntaina tottakai nautimme hotelliaamiaiset ja kiertelemme luultavasti vielä vanhassa kaupungissa ennen kotiin paluuta. Odotan tätä reissua kovasti ja toivon, että Eliaksellakin menee hoidossa kaikki hyvin! :)

herkkuruokaa

Tänään on neljä vuotta siitä kuin minua "kosittiin". Yhteisin tuumin me käytännössä kihlauduttiin, mutta päivä tuli ihan puun takaa. Aika kyllä juoksee ihan siivillä. Muistan niin hyvin ne kaikki ihanat ensi hetket kun varovasti hivuttauduttiin aina lähemmäksi toisiamme, makoilimme sängyssä aamusta iltaan vain ollen, vatsa oli täynnä perhosia ja jokainen pusu ja hetki oli niin kovin jännittävä. Yhteistä taivalta on reilu viisi vuotta jo takana ja avioliittoon lipauduttiin jo reilu vuoden seurustelun jälkeen. Häitä on jo suunniteltu, mutta en täällä paljasta koska niitä vietetään, koska moni perheenjäsen ja tuttavakin tätä blogia seurailee. Mielettömän kova hääkume kyllä jyllää täällä......

Meillä on ollut tapana vuosipäivinä viettää aikaa yhdessä ja tänäkään vuonna ei siitä perinteestä poikettu. Vietiin Elias isovanhemmilleni pariksi tunniksi kun M tuli töistä ja suunnattiin meidän luottoykkösravintolaan syömään. Flamingon Parilla Steak Houseen. Ihan taivaallista ruokaa lihan ystävälle, kannattaa kokeilla jos lähellä liikkuu! Otettiin oikein kunnon menut kerrankin. Itse söin alkupalaksi valkosipuli-yrtti marinoituja etanoita, pääruoaksi härän sisäfileestä pippuripihvin valkosipuli-kermaperunoilla ja jälkiruoaksi suklaabrownien vaniljajätskillä. NAM! (kyllä, olen edelleen herkkulakossa, mutta tämä päivä on kerran vuodessa niin katsoin itseni oikeutetuksi nauttia tämän jälkkäri!) Maha pullollaan lähdettiin sitten hakemaan Elias hoidosta ja tultiin suoraan kotiin. 

Tällä naamalla lähdettiin tänään liikkeelle. 

Teki kyllä hyvää tämä pienikin hetki rauhallista kahden keskeistä aikaa, meinaan viime viikko ja viime päivät ovat olleet himppusen rankkoja. Eliasta siis hampaat kiusaa oikeen toden teolla, kiukuttelua siis on ilmassa todella paljon. On kaikki siivoamiset ja kotihommat jäänyt kyllä sivuun kun toinen vaatii huomion ihan kokoajan ja saa olla keksimässä mitä ihmeellisimpiä temppuja, että pysyy edes hetken tyytyväisenä. On se kyllä silti vaan niin ihana poika, enempi tekee vaan pahaa kun ei voi toisen oloa enempää helpottaa ja selvästi on huono olla. Höh. Ehkä tämä tästä. Saisi jo ne hampaat tulla läpi asti niin loppuisi kiusa edes hetkeksi.

Vuosipäivä

Eilen tosiaan tuli virallisesti 5 ihanaa vuotta täyteen M:n kanssa. Meidän ei pitäny sitä mitenkään erityisemmin viettää ja M ilmoitti maanantaina että joutuisi vuosipäivämme olemaan yömyöhään töissä kun joku järjestelmä uusitaan..

Yllätykseksi hän tulikin kotiin jo kahdelta, toi kauniin ruusun ja sanoi olleensa sopinut, että poika menee isomummollensa hetkeksi ja me menemme kaksin syömään. Olin todella yllättynyt, iloisesti. Jokatapauksessa hieman epäröin lähtöä, koska pojan laittaminen hoitoon pariksi tunniksi kuulosti hurjalta. Suostuin kuitenkin ja ihan hyvä niin. Tuotti pikkasen hankaluuksia vain jättää poika sinne, vaikka tiesin sen jäävän hyviin käsiin. :)

Isomummolasta suuntasimme Fonda del soliin syömään, jossa nautimme super hyvästä ruuasta ja toki toisistamme. Pitkästä aikaa ihan kaksin. Sai kyllä taas syödä ittensä ihan ähkyksi kun piti mennä kiskaseen vielä tollanen iso jätskiannoskin napaan.. Mutta kerrankos sitä ;)

Ikävä alkoi olla jo kova ja kiiruhdimme hakemaan pojan takaisin kotiin. Hoidossa oltiin pärjätty oikein hienosti ja meitä vastassa olikin ihana iloinen pikkupoika. Loppuillan vietimmekin ihanasti kolmistaan vaan kotona, kävimme ajoissa nukkumaan ja sen seurauksena nousimmekin pojan kanssa jo kuudelta tänä aamuna.

Minkä ikäisenä te olette laittaneet lapsenne ensimmäisen kerran hoitoon? Vain pariksi tunniksi, koko päiväksi, yöksi?

Aloitus - Meidän tarinamme

Oli kesä 2007, jolloin tapasin mieheni M:n, nykyisen kihlattuni ja lapseni isän. Tutustuttiin, ihastuttiin, pian jo seurusteltiin ja lopulta rakastuttiin. Oltiin silloin nuoria, itse vasta täyttänyt 14 ja mieheni 17. Seurustelu lähti sujumaan hyvin ja olimme onnellisia.

2008 lokakuussa päätimme mennä kihloihin vaikka olimmekin kovin nuoria, se vain tuntui silloin oikealta. 2009 keväällä päätin peruskouluni ja hain opiskelemaan parturi-kampaajaksi jonne myös pääsin. Muutimme yhteen, koska minä olisin joka tapauksessa joutunut vaihtamaan paikkakuntaa. Yhteiselo lähti rullaammaan paremmin kuin olisin uskonut ja tuntui että olen valinnut oikean ammatin itselleni.Tässä vaiheessa aloimme jo jonkin verran keskustelemaan perheen perustamisesta vaikka tiesimme, ettei se ihan vielä ole ajankohtaista. Molemmille oli kuitenkin selvää, että haluamme perustaa sen yhdessä - ja nuorena.

Tammikuussa 2010 M lähti armeijaan ja jäin yksin pyörittämään yhteistä kotiamme. Alku oli todella vaikeaa, kun joka päivä oli tottunut heräämään sen oman rakkaan vierestä ja nyt se olikin kovin kaukana. Aika alkoi kuitenkin kulumaan melko nopeasti ja viikkojen erossa oloon tottui pikkuhiljaa. Lomia oli kuitenkin lähes joka viikonloppu. Selvisi että M tulisi olemaan armeijassa kokonaisen vuoden, tuntui että koko maailma kaatuu. Tässä vaiheessa aloimme kuitenkin vakavammin miettimään yhteistä tulevaisuutta ja perhettä. Se piristi paljon ja auttoi jaksamaan. Aivan armeijan loppuvaiheilla päätimme, että kun se on ohi annamme lapselle mahdollisuuden tulla. Siitä huolimatta, että minulla olisi koulua vielä reilu vuosi jäljellä.

Tammikuussa 2011 M sitten palasi vihdoin kotiin ja jatkoimme seurustelua yhden suuren kokemuksen verran rikkaampina ja jätimme ehkäisyn pois - lapsella oli nyt lupa tulla. Aikaa kului, emmekä ottaneet asiasta turhaa stressiä. Aloimme etsimään uutta asunto, hieman isompaa jonne lapsikin tulevaisuudessa mahtuisi. Heinäkuussa lopulta muutimme.

Syksy lähestyi ja viimeinen vuosi koulussa alkoi. Lapsi alkoi pyörimään yhä enemmän mielessä ja tuntui etten koskaan tulisi raskaaksi. Syyskuussa päätimme pitää tuparit samaan aikaan kun viettäisimme M:n 21-vuotis synttäreitä. Päiväksi valitsimme 17. päivän joka oli mieheni virallinen synttäripäivä. Päivää ennen tätä ajattelin, että kuukautiseni ovat päivän myöhässä.. Olivat ne kyllä monesti aikasemminki olleet. Päätin kuitenkin varuiksi käydä ostamassa raskaustestin. Pelkäsin sitä jos olisinkin raskaana ja juhlisin oikein kunnolla, että vahingoittaisin lasta. Juhla-aamuna mies lähti kuuden aikaan töihin ja nousin hetken päästä ylös ja tein testin. Hetken kuluttua testiin ilmestyi todella haalea viiva - siinä oli siis kaksi viivaa. Ei voi olla totta, vihdoinkin!
Soitin mieheni samantien kotiin enkä kertonut syytä itkin vain hysteeristeti että äkkiä ja sanoin että ei ole kuitenkaan mikään hätänä. Kerroin miehelleni. Olimme onnellisempia kuin koskaan ja tiesimme uuden vaiheen elämässä alkaneen. Juhlin juhlat ilman alkoholia :)

Ennen joulua aloin suorittamaan opintojani ennakkona sisään, jotta kerkeisin valmistua - laskettu aika oli meinaan toukokuun puolessa välissä ja koulu olisi päättynyt vasta kesäkuun alussa. Onnistuin siinä ja valmistuin hyvin arvosanoin parturi-kampaajaksi keväällä. Pian poika jo syntyikin.

Nyt olemme 7 viikkoisen maailman suloisimman pojan vanhemmat ja tälläinen on lyhennetysti (melko pitkä tästä silti tuli..) meidän tarinamme. Tervetuloa tutut ja tuntemattomat seurailemaan meidän perheen arkea!