Stressiä

Stressin määrä on tämän äidin pääkopassa tällä hetkellä melkoisen suuri. Miksi?

Hoitovapaani loppuu 31.8, jo kuukauden kuluttua. Olenhan mä sen tiennyt alusta asti, mutta että se tuli näin pian? Haikeeta, hullua, ihanaa, kauheaa ja kaikkea siltä väliltä. Itse työelämään paluu mua ei stressaan, vaan se etten tahtoisi palata vanhaan työhöni. Olen nyt ahkerasti etsinyt uutta työtä. Omalta alaltani, mutta työllisyystilanne tällä hetkellä on mikä on, niin heikolta näyttää toistaiseksi. Eniten stressaava asia on kuitenkin se, että sain tehtyä päivähoitohakemukset vasta viime viikon perjantaina. Siis 3kk myöhässä?? Oi miten mä olen näin tyhmä.. Tiesin kyllä varsin hyvin, että pitää hakea ajoissa ....mutta jostain syystä olen vaan yrittänyt välttää edes ajattelua koko asiasta, että palaan töihin ja Elias menee hoitoon. Pelkään kovin, ettei hoitopaikkaa heru meille ajoissa. Mitään vara suunnitelmaa ei ole, joten pulassa sitten ollaan. Ehkä kaikki selviää ajallaan.

Rakastan tätä kotona oloa ylikaiken ja haikein mielin jätän kotiäitiyden taakseni. Siitä huolimatta odotan sitä myös kovasti. Ihanaa olla välillä myös joku aivan muu kuin äitihahmo, ottaa taas vähän erilaista otetta elämään, uudenlaisia haasteita ja vastuuta ja sitä rataa. Toki myös taloudellinen korotus kutkuttaa kovasti.. Salaa olen jo suunnitellut listaa mihin aletaan sijoittelemaan, hupsista ;)

Viikonloppu meni mukavasti mökillä helteistä nauttien ja ensi viikollekkin on ohjelmaa tiedossa. Tarkoitus olisi käydä varaamassa kirppispöytä ja roudata myytäväksi Eliaksen pieniä vaatteita ja ehkä vähän omianikin pois nurkista kuleksimasta. Silittämistä ja hinnoittelua siis tiedossa. Sen lisäksi olemme luvanneet mennä kummitädilleni kylään, ja keskiviikkoisin olemme alkaneet käydä koko perheen voimin uimahallissa. Loppuviikon suunnitelma on vielä vähän auki, mutta ainakin aion ottaa itseäni niskasta kiinni tämän rennon laiskan kesän jälkeen ja palata kuntosalin ja lenkkeilyn pariin!

Kokemuksia kuulisin mielellään, kun tälläinen pikku taapero aloittaa päiväkodin!? :)

Viimeinen lomaviikko

Allasbaarissa jätskillä

Autoilua hotelliaulassa

pienemmässä lasten altaassa

Hotelliaamiaisella

"Käärmesuihkun" kimpussa

Kunnon mättöruokailua lomalla

Isin kanssa isossa lastenaltaassa

Ideaparkissa väsynyt shoppailija

Maanantaista keskiviikkoon vietimme ratkiriemukasta ja ihanaa kylpylälomaa Rantasipi Nokia Edenissä. Paikka oli erinomainen juuri pienen lapsen kanssa olemiseen. Kylpylästä löytyi kaksi erillistä lasten allasta, joissa oli erilaisia liukumäkiä, suihkulähteitä, leluja ja muita virikkeitä. Lämpötila sekä ilmassa että altaissa oli tarpeeksi paljon, ettei todella tarvinnut palella. Elias olisi viihtynyt altaissa aamusta iltaan, mutta välillä piti ikävä kyllä käydä syömässä ja päiväunillakin.. :) Jännitin etukäteen nukkumista hotellissa, koska käytössämme oli vain se yksi ainut tila. Jännitys oli turhaa, koska Elias nukahti alle minuutissa jokaisella kerralla, niin päiväunille kuin yöksikin. 

Tiistaina kävimme uintien välissä pyörähtämässä Tampereella ja söimme The Grill nimisessä ravintolassa. Ruoka oli ihan mielettömän hyvää ja vatsat tuli täyteen. Eliaskin sai omat ranskalaiset, suolattomina. Maistui myös pikkuherralle! Muutoin itse söimme Hotellin ravintoloissa koko perhe, Eliaksella tosin oli omat ruuat aina mukana. Aamiaiset tottakai oli automaattisesti hotellin puolesta ja siellä herkuttelimme kaikki samoja ruokia. Pitkästä aikaa voin taas kehua hotelliaamiaista, tuntuu meinaan että sen taso on laskenut monissa paikoissa, joissa olemme käyneet. Nyt ei kuitenkaan ollut valittamista ja Eliaskin söi kyllä hyvällä ruokahalulla kaikkea. Iltapuuro oli ainut "ongelma". Ratkaisimme sen kuitenkin ostamalla kaupasta Muksu kaurapuurojauhetta ja näin ollen saimme sen valmistettua hotellihuoneessa vedenkeittimen kanssa. 

Keskiviikkona hotelliluovutuksen jälkeen ajelimme Ideaparkkiin Lempäälään, joka sijaitsi matkamme varrella. Siellä vierähti viitisen tuntia shoppailessa, sekä pysähdyimme syömään Panco Villaan. Sielläkin ruoka oli äärettömän hyvää, niin kuin aina kyseisessä paikassa. Tosin siellä emme koskaan syö muuta kun burgereita. Reissun ostoksia esittelen myöhemmin.

Keskiviikkona meille pyörhäti mittariin M:n kanssa kuusi kokonaista vuotta yhdessä ja seitsemäs vuosi on virallisesti startannut. Emme sitä sen ihmeellisemmin reissussa viettäneet, mutta nyt viikonloppuna varmasti jotain teemme. Elias jäi mummun ja papan kanssa viikonlopuksi vielä mökille, kun me ajelimme tänään aamupäivällä sieltä kotiin. Meillä olisi edessä siis kokonainen viikonloppu ihan vain kaksin. Hurjaa ja samalla myös todella ihanaa. Saa nähdä mitä keksitään. Ainakin on aikaa toisillemme. En kyllä voisi onnellisempi juuri olla, rakastan tuota miestä niin mahdottoman paljon. On kyllä tainnut käydä flaxi vai miten se meni.. ;) Ja se miten ihana pojan olemmekaan aikaan saaneet <3 Tästä on hyvä jatkaa ja palata maanantaina arkeen, kun isimies palaa takaisin sorvin ääreen. Olemme viettäneet ihanan ja ikimuistoisen kesäloman yhdessä perheenä. Toivottavasti muillakin on ollut mukava kesä.

Huvipuistoilua

Viime viikolla kävimme Linnanmäellä kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla olimme ilman Eliasta, jolloin saimme rauhassa itse heittäiytyä lapsiksi ja huvitella laitteissa ja pelikojuissa. Siitä on useampi vuosi kun olemme linnanmäellä laitteissa käyneet, joten oli muutama laite joissa ei oltu koskaan edes vielä käyty. Tottakai sitä uskaltauduttiin kaikkein "hurjimpiinkin" laitteisiin ja voin todeta olevani edelleen se sama hurjapää jolta ei uskallusta puutu ;) Haaveilen siis kovasti joskus pääseväni johonki oikeasti isoon huvipuistoon, jossain jenkeissä tai muualla mistä löytyy vielä enemmän vauhtia ja pyöritystä. 

Toisen kerran olimme perjantaina ja silloin liikkeellä koko perhe. Paikanpäällä tapasimme sovitusti myös muutamaan muun äidin lapsineen ja kiertelimme yhdessä laitteesta toiseen. Järkyttyneenä, ylpeänä ja iloisena saimme kaikki yhdessä tajuta ettei meillä todella ole enään mitään pikkuvauvoja. Lapset iloitsi laitteisiin pääsystä ja protestoi pois lähdöistä. Elias varsinkin oli kovin malttamaton ja jonottaminen sekä laitteesta poistuminen sai aikaan kiukkupuuskat. Se oli kuitenkin pieni murhe. Se ilo ja onnellisuus mikä näkyi lasten kasvoista oli ihan mieletön. En ole varmaan koskaan nähnyt Eliasta niin tohkeissaan kuin oli autokarusellissa, jossa meidän pikkuiset olivat ilman vanhempia (SIIS OIKEASTI, MUN VAUVANI YKSIN KARUSELLISSA??). Tämä laite käytiin moneen moneen kertaan aina uudelleen ja uudelleen ja jokainen kerta oli yhtä hauska. Toki kävimme muissakin laitteissa, mutta tämä oli ehdottomasti eniten pienten mieleen. 

Huvittelun päätteeksi suuntasimme vain oman perheen kesken Sealifeen. En ole aiemmin siellä käynyt, joten odotin sitä mielenkiinnolla. Hienohan se oli ja kaloja ja mereneläviä löytyi joka lähtöön. Oli mustehalaa, merihevosta, hai ja monia tavallisia sekä ei niin tavallisia kaloja. Paikka on silti mielestäni todella ylihinnoiteltu, 16€/aikuinen. Mutta nykypäivänä kyllä melkein kaikki on, varsinkin sellainen mikä vetää turisteja puoleensa.. Hinnasta huolimatta, käymme varmaan kyllä uudelleenkin. Elias oli jo aika väsynyt kun menimme, mutta oli silti aika kiinnostunut. Osoitteli innoissaan kaikkia kaloja mitkä liikkuivat ja yritti lasien läpi koskea. Tuskin kuitenkaan todellisuudessa mitään siitä ymmärsi, katsoi vaan kaikkea mikä liikkuu. Ensi vuonna varmasti ymmärtää jo enemmän ja on vielä kiinnostuneempi :)

Nyt käännämme auton nokan kohti Nokiaa ja Tamperetta. Kylpyläloma on siis edessäpäin. Tätä reissua olemme odottaneet paljon, toivon mukaan kaikki menee hyvin, kun Elias ei ole ennen ollut  edes uimahallissa. Luulisin kuitenkin että tuollainen vesipeto viihtyy! Ohjelmassa on kyllä muutakin kuin uimista, mutta palailen loman jälkeen kaikkeen siihen. Luultavasti ajamme kylpylästä suoraan mökille, joten en ole varma koska seuraavan kerran istahdan taas koneen ääreen. Nyt on kuitenkin käynnistynyt meidän viimeinen lomaviikko, joten sen jälkeen palailen varmasti taas arkisempiin tunnelmiin! :)

Viikon varrelta

Korkeasaaren reissulta

Jospa vihdoin jaksaisin istahtaa ajan kanssa tähän tietokoneelle ja saisin rustattua meidän kuulumisia ja vähän muutakin tänne ylös. Emme ole koko kesäloman aikana olleet kuin yhden vai kaksi yötä kotona, nyt tänään on kuitenkin se hetki, kun taas nautiskelemme oman kodin rauhasta. Tien päällä on siis oltu, melkeimpä voisi sanoa että olemme kulkeneet säätiedotuksen mukaan ympäriinsä. Aina sinne missä luultavimmin lämpöä piisaa. Sadepäiviä emme tästä syystä ole viettäneet ja lomailu on ollut mukavaa. Suurimman osan ajasta olemme olleet mökillä ihan vain kolmistaan, enkä tiedä mitään, mikä olisi sitä parempaa. Se vain on niin meidän paikka. Mitään järisyttvänä ihmeellistä ei meidän lomailuun tällä hetkellä ole siis kuulunut. Paljon paljon ulkoilua, uintia ja sitä rataa.

Puistoilua

Hoploppia. Kaikkia missä on ratti on tällä hetkellä POP!

Eliaksen kuulumisiakin voisin ihan erikseen tähän kirjoitella. Konttaus on vaihtunut kokonaan kävelyyn ja myös kengät jalassa tepastelu onnistuu hienosti. Elias on itsestään kovin ylpeä ja heittää ilmaan paljon hurraa huutoja ja taputuksia erilaisista suorituksista. Ensimmäiset sanatkin on nyt selkeästi kuultu. Äiti, sehän se sana oli. Sitä hoetaan nyt kokoajan ja voi kuinka se vaan onkaan ihanaa! Toinen sana on anna ja kolmas on ei. Näitä kahta jälkimmäistä on hoettu kyllä jo pitkään, mutta sana ei ole ihan ollut oikeassa muodossaan tai muiden ymmärrettävissä, mutta nyt niistä ei voi tuntematonkaan erehtyä. Ei myöskään tästä äiti sanasta :) Kovin on täällä siis ylpeitä vanhempia, on tuo lapsukainen vaan niin mahtava ja valloittava. Hampaita muuten tulee oikein rytinällä. Kaksi poskihammasta on puskenut läpi ja lisää tulee. Oikein sellasia isoja veripatteja tulee ikenien päälle. Tekee varmasti kipeää ja ruoka uppoaa tästä syystä melko huonosti. Tällä hetkellä hampaita on ainakin 10

Isomummon ja -vaarin kanssa Koiramäen pajutallilla

Harjoiteltiin ruohonleikkurilla ajoa

Myös meidän arkeen on tullut muutoksia. Enään nukutaan vain yhdet päiväunet, keskimäärin 2,5h mittaiset. Tuttia syödään enään vain päivä-, sekä yöunilla. Elias tietää itsekkin, ettei tuttia oteta muulloin ja tajuua antaa sen heti kiltisti pois jos jostain sellaisen sattuu päivällä löytämään. Suurin muutos ehkäpä on kuitenki se, että tuttipulloa ei ole käytössä enään laisinkaan. Tämä tapahtui täysin vahingossa. Lähdimme mökille, enkä ollut muistanut pakata tuttipulloja mukaan. Eikä todellakaan viitsitty lähteä ajamaan 60km yhden vaivaisen pullon takia, kun nokkamukeja oli kuitenkin mukana. Aiemmin Elias on saanut pullosta maidon aina unille käydessään ja se on ollut sellainen rauhoittumishetki, josta kannetaan suoraan sänkyyn, sekä päivällä että illalla. Olin ajatellut pullosta luopumista syksylle, koska kuvittelin sen olevan hankala prosessi. Se kun tuntui olevan meille niin kovin tärkeä heti. Toisin kuitenki kävi, ja melkein järkyttyneen iloisina huomasimme, että unille meno käy edelleen tismalleen yhtä helposti kuin ennenkin, ehkä jopa helpommin johtuen myös tästä uudesta päivärytmistä.

Itselleen on aina hyvä vähän taputtaa

Kaikki on siis paremmin kuin hyvin ja nautiskelemme täysin rinnoin tästä perheen yhteisestä ajasta ja tästä syystä meistä kuuluu paljon normaalia vähemmän. Huomenna menemme aamulla mattopyykille ja päivällä suuntaamme linnanmäelle huvittelemaan. Ensi viikon maanantaina hurautammekin jo Tampereen suunnille viettämään nautinnollista kylpylälomaa :)

Olisi mahtavaa kuulla myös, MITÄ TEILLE KUULUU?? :)

Ja mitkä ovat olleet teidän pikkuisten ensimmäiset sanat?