Siivouspäivä

Meillä on kerran viikossa kunnon siivouspäivä. Silloin imuroidaan niin perusteellisesti, että sohvat ja sängyt sun muut siirretään, että joka nurkka saadaan pois pölyistä. Silloin pestään lattiat, pyyhitään pölyt ja vessa hinkataan kloritella. Tälläinen päivä osui eiliselle. Muuten meillä on oikeestaan aina perussiistiä, eli siis jos joku pimpottaa extemporee ovikelloa niin uskallan päästää sisään ilman että tulija järkyttyy ;) Imuri saattaa tarpeen mukaan joskus heilua useamminkin kuin kerran viikossa. Itselleni tämä kuulostaa hieman jopa hulluudelta, koska kotona asuessa mun huoneeseen ei koskaan mahtunut edes sisään. Koko vaatekaappi oli aina lattialla, pyyhkeitä saattoi löytyä kymmenittäin sieltä täältä, oli astioita ja muuta roskaa, YÖK! Kummasti se sotku kuitenkin loppui kun seinään kun omaan kotiin pääsi. Ehkä se on osittain myös ton miehen ansiota, se taitaa olla meillä enempi se joka paasaa kodin siisteydestä. Mutta hyvä niin. Inhottavaa on kuitenkin se, että kun on tottunut olemaan aina siistissä kodissa niin musta on alkanut tulemaan ihan liian pikkutarkka sen suhteen. Jos sohvatyynyt on vinksallaan niin musta täällä näyttää sotkuselta, vaikka eihän se niin ole. Muilla kyläillessä en koskaan kiinnitä huomiota siihen onko siistiä vai ei, mun silmään ei pistä tiskivuori keittiössä tai petaamaton sänky. Kotona taas se on ihan ehdoton ei. Jokseenkin kummallista....

Elias viihtyi siivouksen ajan omien touhujen parissa

Tulipas pitkä stoori siivoamisesta. Jokatapauksessa meillä oli siis eilen siivouspäivä, kuten varmaan kävi ilmi. Siivoamisen lisäksi käytiin eilen koko perhe yhdessä 6km vaunulenkillä ja ai että oli ihanaa. Olen nyt useampana päivänä tehnyt sen saman lenkin ja nyt se tuntui jo liian lyhkäseltä, täytyy siis yrittää keksiä uusi pidempi lenkki. Raitisilma tekee aina ihmeitä ja Elias nukkuu lenkit aina tyytyväisenä vaunuissa, kun muuten ei pahemmin päikkäreitä nuku. Illalla Elias oli jostain syystä todella väsynyt ja nukahti jo puol kahdeksalta syliin, mitä ei oo tehnyt enään pitkiin aikoihin! Ei auttanut kun kantaa poika sänkyyn. Tänään herättiinkin sitten jo seitsemältä, kun unille käytiin niin aikasin, mutta yllättävää heräsin itsekin ihan pirteänä. Elias jatkoi maidon jälkeen unia mutta itselleni ei enään uni maistunut.

omaa naamaa oli outoa katsella tästä kuvakulmasta

Huomenna vietetään M:n synttäreitä täällä meillä ja Elias menee mummolle yökylään. Mietin pitkään, että vienkö vai en, mutta tiedän että se on M:lle tärkeetä että myös mä olen juhlimassa sen synttäreitä ja tiedän että Elias viihtyy ja pärjää hienosti mummon kanssa. Vaikeempaa se on äitille, mutta ehkä mä yhdestä yöstä selviän, pääsen kuitenkin heti aikasin aamulla sitä hakemaan kotiin. Nyt suuntaan aamupalalle ja odottelen että tuo pieni mussukka herää jo tähän päivään niin ei tylsyys iske tälle äidille.